Isaías 41
Pyhä Raamattu (PR) vs ARA
1 Vaiti! Kuunnelkaa minua, kaukaiset rannat. Kuulkaa, kansakunnat! Tulkaa, astukaa esiin ja puhukaa, ryhtykäämme yhdessä käymään oikeutta.
1 Calai-vos perante mim, ó ilhas, e os povos renovem as suas forças; cheguem-se e, então, falem; cheguemo-nos e pleiteemos juntos.
2 Kuka herätti idästä miehen kulkemaan voitosta voittoon? Kuka jättää kansat hänen armoilleen ja alistaa kuninkaat hänen valtaansa? Miekallaan hän muuttaa heidät tomuksi, jousellaan tuulen ajelemiksi akanoiksi.
2 Quem suscitou do Oriente aquele a cujos passos segue a vitória? Quem faz que as nações se lhe submetam, e que ele calque aos pés os reis, e com a sua espada os transforme em pó, e com o seu arco, em palha que o vento arrebata?
3 Hän ajaa heitä takaa, etenee kenenkään uhkaamatta jalat tuskin tiehen koskien.
3 Persegue-os e passa adiante em segurança, por uma vereda que seus pés jamais trilharam.
4 Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama.
4 Quem fez e executou tudo isso? Aquele que desde o princípio tem chamado as gerações à existência, eu, o Senhor , o primeiro, e com os últimos eu mesmo.
5 — ausente —
5 Os países do mar viram isto e temeram, os fins da terra tremeram, aproximaram-se e vieram.
6 (H40:19)
6 Um ao outro ajudou e ao seu próximo disse: Sê forte.
7 (H40:20)
7 Assim, o artífice anima ao ourives, e o que alisa com o martelo, ao que bate na bigorna, dizendo da soldadura: Está bem-feita. Então, com pregos fixa o ídolo para que não oscile.
8 Sinä, palvelijani Israel, Jaakob, sinä jonka olen valinnut, sinä, ystäväni Abrahamin siemen,
8 Mas tu, ó Israel, servo meu, tu, Jacó, a quem elegi, descendente de Abraão, meu amigo,
9 — ausente —
9 tu, a quem tomei das extremidades da terra, e chamei dos seus cantos mais remotos, e a quem disse: Tu és o meu servo, eu te escolhi e não te rejeitei,
10 -- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi -- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.
10 não temas, porque eu sou contigo; não te assombres, porque eu sou o teu Deus; eu te fortaleço, e te ajudo, e te sustento com a minha destra fiel.
11 Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin.
11 Eis que envergonhados e confundidos serão todos os que estão indignados contra ti; serão reduzidos a nada, e os que contendem contigo perecerão.
12 Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan.
12 Aos que pelejam contra ti, buscá-los-ás, porém não os acharás; serão reduzidos a nada e a coisa de nenhum valor os que fazem guerra contra ti.
13 — ausente —
13 Porque eu, o Senhor , teu Deus, te tomo pela tua mão direita e te digo: Não temas, que eu te ajudo.
14 Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato, sinä Israelin vähäinen väki! -- Minä autan sinua, sanoo Herra, sinut lunastaa Israelin Pyhä.
14 Não temas, ó vermezinho de Jacó, povozinho de Israel; eu te ajudo, diz o Senhor , e o teu Redentor é o Santo de Israel.
15 Katso, sinusta tulee minun puimarekeni, rajusti hiertävä, moniteräinen. Sinä puit vuoria, rouhit niitä, jauhat kukkulat akanoiksi,
15 Eis que farei de ti um trilho cortante e novo, armado de lâminas duplas; os montes trilharás, e moerás, e os outeiros reduzirás a palha.
16 sinä viskaat ne ilmaan, tuuli kantaa ne pois, myrskytuuli ne hajottaa. Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi.
16 Tu os padejarás, e o vento os levará, e redemoinho os espalhará; tu te alegrarás no Senhor e te gloriarás no Santo de Israel.
17 Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.
17 Os aflitos e necessitados buscam águas, e não as há, e a sua língua se seca de sede; mas eu, o Senhor , os ouvirei, eu, o Deus de Israel, não os desampararei.
18 Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.
18 Abrirei rios nos altos desnudos e fontes no meio dos vales; tornarei o deserto em açudes de águas e a terra seca, em mananciais.
19 Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan,
19 Plantarei no deserto o cedro, a acácia, a murta e a oliveira; conjuntamente, porei no ermo o cipreste, o olmeiro e o buxo,
20 jotta he näkisivät ne ja oppisivat tietämään, jotta he huomaisivat ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut.
20 para que todos vejam e saibam, considerem e juntamente entendam que a mão do Senhor fez isso, e o Santo de Israel o criou.
21 -- Ilmoittakaa, mitä asiaa te ajatte, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin Kuningas.
21 Apresentai a vossa demanda, diz o Senhor ; alegai as vossas razões, diz o Rei de Jacó.
22 Astukaa kertomaan meille, mitä on edessäpäin, tulossa. Kertokaa mitä alussa oli, jotta näkisimme selvästi, mihin kaikki johtaa, tai sanokaa mitä edessä on,
22 Trazei e anunciai-nos as coisas que hão de acontecer; relatai-nos as profecias anteriores, para que atentemos para elas e saibamos se se cumpriram; ou fazei-nos ouvir as coisas futuras.
23 kertokaa tulevat tapahtumat, niin näemme, että olette jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, niin että saamme ihmetellen ja säikkyen katsella!
23 Anunciai-nos as coisas que ainda hão de vir, para que saibamos que sois deuses; fazei bem ou fazei mal, para que nos assombremos, e juntamente o veremos.
24 Tehän olette tyhjää ettekä sitäkään, teidän tekonne ovat arvottomia ja sitäkin vähäisempiä. Iljettävää, että joku teidät valitsee.
24 Eis que sois menos do que nada, e menos do que nada é o que fazeis; abominação é quem vos escolhe.
25 Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin. Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
25 Do Norte suscito a um, e ele vem, a um desde o nascimento do sol, e ele invocará o meu nome; pisará magistrados como lodo e como o oleiro pisa o barro.
26 — ausente —
26 Quem anunciou isto desde o princípio, a fim que o possamos saber, antecipadamente, para que digamos: É isso mesmo? Mas não há quem anuncie, nem tampouco quem manifeste, nem ainda quem ouça as vossas palavras.
27 — ausente —
27 Eu sou o que primeiro disse a Sião: Eis! Ei-los aí! E a Jerusalém dou um mensageiro de boas-novas.
28 Kun katselen, ei ole ketään noiden joukossa, ei ketään, joka neuvoisi, ei yhtään, jolta voisin kysyä ja joka osaisi vastata.
28 Quando eu olho, não há ninguém; nem mesmo entre eles há conselheiro a quem eu pergunte, e me responda.
29 Kaikki ne ovat vain harhaa, olemattomia ovat niiden teot, niiden valetut patsaat vain tuulta ja tyhjää.
29 Eis que todos são nada; as suas obras são coisa nenhuma; as suas imagens de fundição, vento e vácuo.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 41, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.