Isaías 40
Pyhä Raamattu (PR) vs ARC
1 -- Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.
1 Consolai, consolai o meu povo, diz o vosso Deus.
2 Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.
2 Falai benignamente a Jerusalém e bradai-lhe que já a sua servidão é acabada, que a sua iniquidade está expiada e que já recebeu em dobro da mão do Senhor , por todos os seus pecados.
3 Ääni huutaa: -- Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!
3 Voz do que clama no deserto: Preparai o caminho do Senhor ; endireitai no ermo vereda a nosso Deus.
4 Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot!
4 Todo vale será exaltado, e todo monte e todo outeiro serão abatidos; e o que está torcido se endireitará, e o que é áspero se aplainará.
5 Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.
5 E a glória do Senhor se manifestará, e toda carne juntamente verá que foi a boca do Senhor que disse isso.
6 Ääni sanoo: -- Julista! Ja minä kysyn: -- Mitä minun pitää julistaa? -- Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
6 Voz que diz: Clama; e alguém disse: Que hei de clamar? Toda carne é erva, e toda a sua beleza, como as flores do campo.
7 Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
7 Seca-se a erva, e caem as flores, soprando nelas o hálito do Senhor . Na verdade, o povo é erva.
8 Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.
8 Seca-se a erva, e caem as flores, mas a palavra de nosso Deus subsiste eternamente.
9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: -- Teidän Jumalanne tulee!
9 Tu, anunciador de boas-novas a Sião, sobe a um monte alto. Tu, anunciador de boas-novas a Jerusalém, levanta a voz fortemente; levanta-a, não temas e dize às cidades de Judá: Eis aqui está o vosso Deus.
10 Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,
10 Eis que o Senhor Jeová virá como o forte, e o seu braço dominará; eis que o seu galardão vem com ele, e o seu salário, diante da sua face.
11 paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.
11 Como pastor, apascentará o seu rebanho; entre os braços, recolherá os cordeirinhos e os levará no seu regaço; as que amamentam, ele as guiará mansamente.
12 Kuka mittasi kourallaan meren vedet, kuka kämmenensä leveydellä taivaat? Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu, kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?
12 Quem mediu com o seu punho as águas, e tomou a medida dos céus aos palmos, e recolheu em uma medida o pó da terra, e pesou os montes e os outeiros em balanças?
13 Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä?
13 Quem guiou o Espírito do Senhor ? E que conselheiro o ensinou?
14 Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?
14 Com quem tomou conselho, para que lhe desse entendimento, e lhe mostrasse as veredas do juízo, e lhe ensinasse sabedoria, e lhe fizesse notório o caminho da ciência?
15 Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Meren saaret painavat hiekkajyvän verran.
15 Eis que as nações são consideradas por ele como a gota de um balde e como o pó miúdo das balanças; eis que lança por aí as ilhas como a uma coisa pequeníssima.
16 Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi.
16 Nem todo o Líbano basta para o fogo, nem os seus animais bastam para holocaustos.
17 Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.
17 Todas as nações são como nada perante ele; ele considera-as menos do que nada e como uma coisa vã.
18 Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata?
18 A quem, pois, fareis semelhante a Deus ou com que o comparareis?
19 — ausente —
19 O artífice grava a imagem, e o ourives a cobre de ouro e cadeias de prata funde para ela.
20 Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin, hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta ja etsii käsiinsä taitavan mestarin veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.
20 O empobrecido, que não pode oferecer tanto, escolhe madeira que não se corrompe; artífice sábio busca, para gravar uma imagem que se não pode mover.
21 Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa?
21 Porventura, não sabeis? Porventura, não ouvis? Ou desde o princípio se vos não notificou isso mesmo? Ou não atentastes para os fundamentos da terra?
22 Korkealla hän on, maan piirin yllä, maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi.
22 Ele é o que está assentado sobre o globo da terra, cujos moradores são para ele como gafanhotos; ele é o que estende os céus como cortina e os desenrola como tenda para neles habitar;
23 Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat:
23 o que faz voltar ao nada os príncipes e torna coisa vã os juízes da terra.
24 tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.
24 E não se plantam, nem se semeiam, nem se arraiga na terra o seu tronco cortado; sopra sobre eles, e secam-se; e um tufão, como pragana, os levará.
25 -- Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä.
25 A quem pois me fareis semelhante, para que lhe seja semelhante? — diz o Santo.
26 Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
26 Levantai ao alto os olhos e vede quem criou estas coisas, quem produz por conta o seu exército, quem a todas chama pelo seu nome; por causa da grandeza das suas forças e pela fortaleza do seu poder, nenhuma faltará.
27 Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: -- Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
27 Por que, pois, dizes, ó Jacó, e tu falas, ó Israel: O meu caminho está encoberto ao Senhor , e o meu juízo passa de largo pelo meu Deus?
28 Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.
28 Não sabes, não ouviste que o eterno Deus, o Senhor , o Criador dos confins da terra, nem se cansa, nem se fatiga? Não há esquadrinhação do seu entendimento.
29 Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.
29 Dá vigor ao cansado e multiplica as forças ao que não tem nenhum vigor.
30 Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
30 Os jovens se cansarão e se fatigarão, e os jovens certamente cairão.
31 mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
31 Mas os que esperam no Senhor renovarão as suas forças e subirão com asas como águias; correrão e não se cansarão; caminharão e não se fatigarão.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 40, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.