Isaías 17
Pyhä Raamattu (PR) vs BKJ
1 Ennussana Damaskoksesta. Näin käy: Damaskos ei enää ole kaupunki, siitä on tullut rauniokasa.
1 A carga de Damasco. Eis que Damasco é destituída de ser uma cidade e será um amontoado de ruínas.
2 Kaupungit, joita se hallitsi, jäävät hylätyiksi, ne jäävät karjalaumoille, jotka makailevat siellä kenenkään häiritsemättä.
2 As cidades de Aroer estão abandonadas. Elas serão para os rebanhos, os quais deitarão e ninguém os fará ter medo.
3 Efraim menettää suojamuurinsa, Damaskos kadottaa kuninkuuden, ja Syyrian jäännöksen valta sortuu kuin Israelin mahti -- näin sanoo Herra Sebaot.
3 A cidadela também desaparecerá de Efraim, e o reino de Damasco, e o remanescente da Síria. Eles serão como a glória dos filhos de Israel, diz o SENHOR dos Exércitos.
4 Sinä päivänä Jaakobin heimon mahti vaipuu ja kuihtuu sen kukoistus ja hyvinvointi.
4 E naquele dia acontecerá, que a glória de Jacó será diminuída, e a gordura de sua carne desaparecerá.
5 Sen käy kuin pystyssä seisovan viljan: korjuumies tulee ja katkaisee tähkät. Sen käy kuin Refaimin alangon pellon, kun tähkänpoimijat ovat tehneet työnsä:
5 E será como quando o ceifeiro ajunta o trigo, e colhe as espigas com seu braço. E isto será como aquele que ajunta espigas no vale de Refaim.
6 sinne jää jälkikeruuta varten sen verran kuin ravisteltuun oliivipuuhun -- kaksi, kolme marjaa latvaan, neljä, viisi sinne tänne oksiin. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala.
6 Contudo, uvas a serem respigadas serão deixadas nele, como o sacudir de uma oliveira, duas ou três azeitonas na parte mais alta do galho mais elevado, quatro ou cinco nos ramos frutíferos mais distantes dali, diz o SENHOR Deus de Israel.
7 Sinä päivänä ihmisen silmät etsivät sitä joka hänet on luonut, kohti Israelin Pyhää kääntyy hänen katseensa.
7 E naquele dia um homem olhará para o seu Criador, e seus olhos terão respeito para com o Santo de Israel.
8 Ei hän enää käännä katsettaan alttareihin, omiin luomuksiinsa, sormiensa töihin, ei asera-paaluihin, ei suitsutusalttareihin.
8 E ele não olhará para os altares, o trabalho de suas mãos, nem respeitará aquilo que seus dedos têm feito, sejam os bosques sejam as imagens.
9 Sinä päivänä teidän lujat kaupunkinne jäävät autioiksi, yhtä autioiksi kuin ne kaupungit, jotka hivviläiset ja amorilaiset hylkäsivät paetessaan israelilaisten tieltä. Ja kaikkialla on autius.
9 Naquele dia suas cidades fortificadas serão como um galho abandonado, e um galho na posição mais alta, o qual eles deixaram por causa dos filhos de Israel, e haverá desolação.
10 Sillä sinä, Israel, olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa, et ole muistanut turvakalliotasi. Istuta vain edelleenkin istutuksiasi ihanille jumalille ja kasvata vieraita köynnöksiä!
10 Porque tu tens esquecido o Deus de tua salvação, e não tens estado atento para com a Rocha da tua fortaleza, portanto, tu cultivarás plantas deleitáveis e a plantarás com mudas estrangeiras,
11 Sinä istutat ja saat ne heti versomaan, sinä kylvät ja saat ne jo huomenna kukkimaan. Mutta kun tauti puhkeaa, sato jää sinulta nauttimatta, eikä lääkettä kipuusi ole.
11 de dia tu farás tua planta crescer, e na manhã tu farás tua semente florescer. Porém, a colheita será um amontoado, no dia de tristeza e de desesperada dor.
12 Voi kansojen meren kohinaa! Kumeana se pauhaa. Voi kansanheimojen kuohuja! Ne kohisevat kuin hyökyaallot,
12 Ai da multidão de muitos povos, que fazem um barulho semelhante ao bramido dos mares e para a investida rápida das nações, que fazem um ataque rápido semelhante ao ímpeto de poderosas águas!
13 ne jymisevät kuin suuret vedet. Mutta kun Herra niille ärjäisee, ne pakenevat maan ääriin. Niitä ajetaan takaa, niin kuin vuoriston tuuli ajelee akanoita, ne kierivät niin kuin pallo-ohdakkeet myrskyssä.
13 As nações correrão como a correnteza de muitas águas. Porém, Deus as repreenderá, e elas fugirão para longe, e serão perseguidas como a palha das montanhas diante do vento, e como uma bola de ferro ante o furacão.
14 Ilta on kauhuja täynnä, aamun tullen ne ovat poissa. Sellainen on ryöstäjiemme osa, sellainen riistäjiemme arpa.
14 Eis que ao anoitecer se apresenta o terror, porém antes do amanhecer já não existem. Este é o destino dos que nos oprimem, a sorte dos que nos roubam.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 17, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.