Salmos 71
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs VC
1 Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.
1 É em vós, Senhor, que procuro meu refúgio; que minha esperança não seja para sempre confundida.
2 Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.
2 Por vossa justiça, livrai-me, libertai-me; inclinai para mim vossos ouvidos e salvai-me.
3 Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
3 Sede-me uma rocha protetora, uma cidadela forte para me abrigar: e vós me salvareis, porque sois meu rochedo e minha fortaleza.
4 Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.
4 Meu Deus, livrai-me da mãos do iníquo, das garras do inimigo e do opressor,
5 Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.
5 porque vós sois, ó meu Deus, minha esperança. Senhor, desde a juventude vós sois minha confiança.
6 Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.
6 Em vós eu me apoiei desde que nasci, desde o seio materno sois meu protetor; em vós eu sempre esperei.
7 Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.
7 Tornei-me para a turba um objeto de admiração, mas vós tendes sido meu poderoso apoio.
8 Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.
8 Minha boca andava cheia de vossos louvores, cantando continuamente vossa glória.
9 Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.
9 Na minha velhice não me rejeiteis, ao declinar de minhas forças não me abandoneis.
10 Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:
10 Porque falam de mim meus inimigos e os que me observam conspiram contra mim,
11 — ausente —
11 dizendo: Deus o abandonou; persegui-o e prendei-o, porque não há ninguém para o livrá-lo.
12 Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.
12 Ó Deus, não vos afasteis de mim. Meu Deus, apressai-vos em me socorrer.
13 Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
13 Sejam confundidos e pereçam os que atentam contra minha vida, sejam cobertos de vergonha e confusão os que procuram minha desgraça.
14 Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.
14 Eu, porém, hei de esperar sempre, e, dia após dia, vos louvarei mais.
15 Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.
15 Minha boca proclamará vossa justiça e vossos auxílios de todos os dias, sem poder enumerá-los todos.
16 Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.
16 Os portentos de Deus eu narrarei, só a vossa justiça hei de proclamar, Senhor.
17 Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.
17 Vós me tendes instruído, ó Deus, desde minha juventude, e até hoje publico as vossas maravilhas.
18 Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.
18 Na velhice e até os cabelos brancos, ó Deus, não me abandoneis, a fim de que eu anuncie à geração presente a força de vosso braço, e vosso poder à geração vindoura,
19 Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
19 e vossa justiça, ó Deus, que se eleva à altura dos céus, pela qual vós fizestes coisas grandiosas. Senhor, quem vos é comparável?
20 Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.
20 Vós me fizestes passar por numerosas e amargas tribulações para, de novo, me fazer viver e dos abismos da terra novamente me tirar.
21 Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.
21 Aumentai minha grandeza, e de novo consolai-me.
22 Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.
22 Celebrarei então vossa fidelidade nas cordas da lira, eu vos cantarei na harpa, ó Santo de Israel.
23 Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.
23 Meus lábios e minha alma que resgatastes exultarão de alegria quando eu cantar a vossa glória.
24 Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
24 E, dia após dia, também minha língua exaltará vossa justiça, porque ficaram cobertos de vergonha e confusão aqueles que buscavam minha perdição.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 71, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.