Atos 19
Isthmus Mixe NT (MIR_TBL) vs NTLH
1 Jim̱ä Apolos hänajty yhityñä Corinto, mänitä Pablo jim̱ chohṉ̃ Antioquía. Mänit jim̱ ñaxøøyy tunjoot. Mänit jim̱ miejch Efeso. Jim̱ä Pablo jaꞌa mäbøjpädøjc may piaaty.
1 Enquanto Apolo estava na cidade de Corinto, Paulo viajou pelo interior da província da Ásia e chegou a Éfeso. Ali encontrou alguns cristãos
2 Mänitä Pablo miänaaṉ̃: ―Mänaa mijtsä Diosmädiaꞌagy mmäbøquiän, nej, mänitiä jaꞌa Dioshespíritu hajxy xquiorazóngtägøøyyä ―nøm̱ä mäbøjpädøjc‑hajxy miäyajtøøw̱ä. Mänit hajxy yhadsooyy: ―Tii jaduhṉ mnänøøm̱by jaꞌa Dioshespíritu. Cahnä højts jaduhṉ nmädoyhatyñä.
2 e perguntou: — Quando vocês creram, vocês receberam o Espírito Santo? Eles responderam: — Nós nem mesmo sabíamos que existe o Espírito Santo.
3 Mänitä Pablo miänáaṉgumbä: ―Mänaa mijts mnäbetiän, pøṉä quiuhdujt hajxy myajtuuṉä. Mänit hajxy yhadsooyy: ―Jaꞌa Juan quiuhdujt højts nyajtuuṉä.
3 — Então que tipo de batismo vocês receberam? — perguntou Paulo. — O batismo de João Batista! — responderam.
4 Mänitä Pablo jiaac mänáaṉgumbä: ―Jueꞌe jaꞌa Juan hänajty yajnäbejpy, pønjatiä yhaxøøgwiinmahñdy hänajty tøø ñajtshixøꞌøy. Jaduhṉä Juan hänajty yajnähixøøbiä coo jaꞌa Jesús jaꞌa miädiaꞌagy miäbǿjcäxät, jaꞌa hänajty jaac medsaam̱bä ―nøm̱ä Pablo jaꞌa mäbøjpädøjc ñämaayy.
4 Então Paulo disse: — João batizava aqueles que se arrependiam dos seus pecados. E também dizia ao povo de Israel que eles deviam crer naquele que havia de vir depois dele, isto é, em Jesus.
5 Coo hajxy jaduhṉ miädooyy, mänit hajxy hoy ñäbety jaꞌa Jesucristocøxpä.
5 Depois de ouvirem isso, aqueles homens foram batizados em nome do Senhor Jesus.
6 Mänitä Pablo jaꞌa mäbøjpädøjc tiägøøyy cøꞌøguhxajpä hanidiuhm̱jaty. Mänitä Dioshespíritu hajxy ñähgädaacä. Mänit hajxy tiägøøyy capxpä wiinghayuuc‑haamby. Mänitä Dios jaꞌa miädiaꞌagy hajxy tiägøøyyä najtscapxǿøyyäbä.
6 Aí Paulo pôs as mãos sobre eles, e o Espírito Santo veio sobre eles. Então começaram a falar em línguas estranhas e a anunciar também a mensagem de Deus.
7 Nämajmetscä mäbøjpädøjc‑hajxy hänajty.
7 Esses homens eram mais ou menos doze.
8 Mänitä Pablo tiägøøyy nøcxpä maa jaꞌa judíos chajtøjc‑hajxiän jim̱ Efeso. Sábadohaam hänajty ñøcxy. Mänitä Pablo jaꞌa judíos jaꞌa Diosmädiaꞌagy tiägøøyy yajwiingapx yajwiinmädiaagøøbiä nebiatiä Dios yhaneꞌemiän. Møcjootä Pablo miøødhajt. Jia wiꞌi yajmäbøgaam̱biä Pablo jaꞌa judíos hänajty. Jia mäbøjc hajxy jaduhṉ näjeꞌe. Pero cab hajxy nägøx̱iä miäbøjcy. Jaꞌa hajxy hänajty caꞌa mäbøjpä, mänit hajxy haxøøgjaty ñäꞌägä mänaaṉnä jäyaꞌayhagujc. Haxøøgä Diostuꞌu hajxy piädaacnä. Mänitä Pablo wyiinmaayy coo hänajty jim̱ quiaꞌa nøcxaaṉnä maa jaꞌa judíos chajtøjc‑hajxiän. Tägøøgpoꞌo hänajty tøø yhabety coo jaꞌa Pablo jim̱ tiägøøyy nøcxpä. Coo jaꞌa Pablo jim̱ chohṉ̃, mänitä Pablo jaꞌa mäbøjpädøjc jiaac møødnøcxy. Mänit hajxy tiägøøyy hamugøøbiä maa jaꞌa Tirano tiøjcän. Hamøj jaꞌa Tirano tiøjc hänajty. Jabom̱‑jabom̱ä Pablohajxy hänajty jim̱ ñøcxy capxpä mädiaacpä.
8 Durante três meses Paulo foi à sinagoga e falou com coragem ao povo. Ele conversava com eles e tentava convencê-los a respeito do Reino de Deus .
9 — ausente —
9 Mas alguns eram teimosos, não acreditavam e, em frente de todos, ainda falavam mal do Caminho do Senhor . Então Paulo abandonou a sinagoga, levando os cristãos consigo, e começou a falar diariamente na escola de um homem chamado Tirano.
10 Mejtsjomøjtä Pablo jim̱ jiaac yajnähixøøyy. Nämayyä jäyaꞌayä Diosmädiaꞌagy hajxy jaduhṉ jim̱ miädooyy maa jaꞌa naax̱ hänajty xiøhatiän Asia, wiinduhm̱yhagajpt, møødä judíoshajxy, møød hajxy hänajty caꞌa judíospä.
10 Ele fez isso durante dois anos, até que todos os moradores da província da Ásia, tanto os judeus como os não judeus, ouviram a mensagem do Senhor.
11 Madiuꞌujä Pablo paꞌam jim̱ yajnajxy jaꞌa Dios miäjaahaam. Hoy‑yagjuøøñäjatiä Pablo jaduhṉ tiuuṉ̃.
11 Deus fazia milagres extraordinários por meio de Paulo,
12 Coo jaꞌa Pablo wyit hänajty ñähdóoṉäxä, høxtä najxpä piaꞌamhajxy hänajty, høxtä nähwáatsäp jaꞌa haxøøgpoj hajxy hänajty.
12 tanto que as pessoas pegavam lenços e aventais que ele usava e os levavam para os doentes tocarem. E, quando estes tocavam neles, ficavam curados; e de outras pessoas saíam os espíritos maus.
13 Jim̱ä judíoshajxy hänajty näjeꞌe wiädity. Jäyaꞌay hajxy hänajty yajnähwaachp, jaꞌa hajxy hänajty haxøøgpojmøødpä. Coo jaꞌa judíoshajxy jaduhṉ miädooyy cooc jaꞌa Pablo jäyaꞌay haxøøgpoj hänajty yajnähwaꞌac̈h jaꞌa Jesús miäjaagøxpä, mänit hajxy wyiinmaadiaacy coo jaꞌa Pablo hajxy hänajty jaduhṉ piahixaam̱bä. Mänitä haxøøgpoj hajxy tiägøøyy nämaabiä: ―Jaꞌa Jesús miäjaagøxpä, jaꞌa Pablo nax̱y miädiaacypiä, jaduhṉ miic̈h nhaneꞌemy coo miic̈h jiiby mjøwáꞌadsät.
13 Alguns judeus que andavam de um lugar para outro, expulsando espíritos maus, quiseram usar também o nome do Senhor Jesus para expulsar os espíritos maus, dizendo a eles: — Pelo poder do nome de Jesus, o mesmo que Paulo anuncia, eu mando que vocês saiam!
14 Jaduhṉä Esceva yhuunghajxy hänajty jiatcøøbiä, jaꞌa hajxy hänajty näjuxtujpä. Teedywiindsøṉä Esceva hänajty tiuum̱by maa jaꞌa judíos chajtøjc‑hajxiän. Mänitä jäyaꞌay hajxy tuꞌug piaaty. Haxøøgpoj hänajty miøød. Mänitä haxøøgpoj hajxy ñämaayy: ―Jaꞌa Jesús miäjaagøxpä miic̈h nhaneꞌemy coo miic̈h jiiby mjøwáꞌadsät. Mänitä haxøøgpoj yhadsooyy: ―Nhíx̱yhøc̈hä Jesús. Nnajuǿøbiøch pøṉ jeꞌe jaꞌa Pablo. Pero mijts, caj mijts nhix̱iä ―jaduhṉä Esceva yhuunghajxy yhadsoow̱ä.
14 Os homens que faziam isso eram os sete filhos de um judeu chamado Ceva, que era Grande Sacerdote .
15 — ausente —
15 Mas certa vez um espírito mau disse a eles: — Eu conheço Jesus e sei quem é Paulo. Mas vocês, quem são?
16 Mänit hajxy hoyhoy quioxhoꞌcä. Jaꞌa craa jaduhṉ jatcøøyy, jaꞌa haxøøgpoj hänajty møødpä. Hoyhoy hajxy jaduhṉ chaac̈høøyy. Nähwaꞌads høxwaꞌads hajxy jaduhṉ piädaacä. Mänit hajxy jiiby yhøxpäbooyyä maa craa tiøjcän.
16 Então o homem que estava dominado pelo espírito mau os atacou e bateu neles com tanta violência, que eles fugiram daquela casa feridos e com as roupas rasgadas.
17 Mänitä mädiaꞌagy jim̱ wiädijty Efeso nebiä Esceva yhuunghajxy jiajty yhabejty. Nägøx̱iä jäyaꞌayhajxy jaduhṉ miädoyhajty, møødä judíoshajxy, møødä caꞌa judíoshajxypä. Jaanc̈h tehm̱ chähgøøyy jaꞌa cuꞌughajxy jaduhṉ. Mänitä Jesús hajxy tiägøøyy wiingudsähgøøbiä nägøꞌø nädecypiä, jaꞌa hajxy nWiindsøṉhájtämbä.
17 E todos os que moravam em Éfeso, judeus e não judeus, souberam disso. Eles ficaram com muito medo, e o nome do Senhor Jesus se tornou mais respeitado ainda.
18 Mänitä mäbøjpädøjc‑hajxy nämay hoy ñägapxy cuꞌughagujc nebiaty hajxy hänajty haxøøg tøø jiäyaꞌayhaty.
18 Então muitos dos que creram vinham e confessavam publicamente as coisas más que haviam feito.
19 Jaꞌa jäyaꞌayhajxy hänajty tøø tiúṉ̃äbä magiahaam, mänitä magianocy hajxy quiøx̱y yajmejch. Mänit hajxy quiøx̱y noꞌcy hijxwiinduum. Jueꞌegä noquiädaꞌa hänajty tøø choobaady juxychäguiꞌxmajcmil.
19 E muitos daqueles que praticavam feitiçaria ajuntaram os seus livros e os trouxeram para queimar diante de todos. Quando calcularam o preço dos livros queimados, o total chegou a cinquenta mil moedas de prata .
20 Coo jaꞌa ñocy hajxy jaduhṉ ñoꞌcy, jaduhṉä hijxtahṉd hajxy yejcy coo jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy hänajty hoy tøø miäbøcy. Tehṉgajnä jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy jim̱ jiaac yajwaꞌxy wiinduhm̱yhagajpt.
20 Assim, de maneira poderosa, a mensagem do Senhor era anunciada e se espalhava cada vez mais.
21 Mänitä Pablo wyiinmaadiaacy coo hänajty jim̱ nøcxy wiäditaꞌañ Macedonia møød jim̱ Acaya. Coo hänajty jim̱ tøø quiøx̱y wädity, mänit hänajty jim̱ ñøcxaꞌañ Jerusalén. Mänit miänaaṉ̃: ―Cooc̈h hänajty tøø nhoy Jerusalén, mänítøch jim̱ nnøcxaꞌañ Roma.
21 Depois desses acontecimentos, Paulo resolveu passar pelas províncias da Macedônia e da Acaia e ir até Jerusalém. Ele dizia: — Depois que eu visitar Jerusalém, preciso ir a Roma.
22 Jim̱ä Pablo jiamiøød hänajty miøødä nämetsc, jaꞌa Timoteo møødä Erasto. Mänit jaꞌa Pablo jaꞌa jiamiøød jim̱ quiejxøꞌcy Macedonia. Haa jaꞌa Pablo, maxiøø jim̱ jiaag hijty Asia.
22 Então Paulo enviou para a Macedônia dois dos seus ajudantes, Timóteo e Erasto, mas ele ficou mais algum tempo na província da Ásia.
23 Mänitä jäyaꞌayä tsip hajxy näjeꞌe jim̱ yajpädøꞌcy Efeso. Paady hajxy jaduhṉ yajpädøꞌcy jeꞌeguiøxpä coo jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy hänajty quiaꞌa tsocy.
23 Foi nessa ocasião que houve na cidade de Éfeso uma grande desordem por causa do Caminho do Senhor .
24 Jim̱ä jäyaꞌay hänajty tuꞌug xiøhaty Demetrio. Saandätøjc‑hahädiuuṉnax̱iä Demetrio hänajty yhädiuum̱by poobhorohaam maa jaꞌa saandä hänajty yhitiän, jaꞌa xøhajpä Artemisa. Mayyä Demetrio moonsä hänajty miøødä. Jaanc̈h tehm̱ quianarhajp hajxy hänajty jaduhṉ coo jaꞌa saandätøjc‑hahädiuuṉnax̱y hajxy hänajty tioogy.
24 Um ourives chamado Demétrio fazia pequenos modelos de prata do templo da deusa Diana, e o seu negócio dava muito lucro aos que trabalhavam com ele.
25 Mänitä Demetrio jaꞌa mioonsä miøødhamugøøyy nägøx̱iä møød pønjaty hänajty hawiing saandähädiuum̱bä. Mänitä Demetrio miänaaṉ̃: ―Mäguꞌughajpädøjc, coo hädaaduhm̱bä tuuṉg hajxy ndúuṉäm, paady hajxy njaanc̈h tehm̱ quianarhájtäm. Tøyhajt jaduhṉ.
25 Então ele chamou estes e outros da mesma profissão e disse: — Meus amigos, vocês sabem que a nossa riqueza vem deste nosso ofício.
26 Tøø hajxy mhix̱y, tøø hajxy mmädoy coo jaꞌa Pablo jii wiädity, coo jii quiapxy coo jii miädiaꞌagy cooc tyijy højtsä nsaandä quiaꞌa jújquiäm. Tøø jäyaꞌayhajxy may miäbøcy; caꞌa yaayyä Efeso, pero cøx̱iä wiinduhm̱yhagajpt yaa Asianaaxooty.
26 Vocês mesmos podem ver e ouvir o que esse tal de Paulo está fazendo. Ele afirma que os deuses feitos por mãos humanas não são deuses de verdade. E está conseguindo convencer muita gente, tanto daqui como de quase toda a província da Ásia.
27 Coo jäyaꞌayhajxy maas may jiaac mäbǿgät, cab hajxy majiaty nganarhájtänät. Y cabä jäyaꞌayä nsaandähajxy xwyiingudsähgøꞌøwáaṉänä, ni jaꞌa saandätøjc maa yhitiän. Jiahdiägoyyaam̱by hajxy jadúhṉän. Wiinduhm̱yhagajptä saandä Artemisa wyiingudsähgøꞌøyii yaa Asianaaxooty møød jäguem̱baady.
27 Assim nós estamos correndo o perigo de ver o povo rejeitar o nosso negócio. E não é só isso. Existe o perigo de o templo da grande deusa Diana não ficar valendo mais nada e também de ser destruída a grandeza dessa deusa adorada por todos na Ásia e no mundo inteiro.
28 Coo jaꞌa jäyaꞌayhajxy jaduhṉ miädooyy, mänit hajxy jiootmaꞌty. Mänit hajxy tiägøøyy yaax̱pä jojpä. ―¡Viva Artemisa, viva! Højtsä Artemisa yaa nsaandähájtäm yaa Efeso.
28 Quando a multidão ouviu isso, ficou furiosa e começou a gritar: — Viva a grande Diana de Éfeso!
29 Coo jaꞌa cuꞌughajxy jaduhṉ miädooyy coo jaꞌa Demetrio mioonsähajxy hänajty jaduhṉ wyiꞌi yaꞌaxy wyiꞌi jiocy cajptooty, mänitä cuꞌughajxy tiägøøyy haamhajpä. Jim̱ä Pablohajxy hänajty wiädity cajptooty. Jueꞌe jaꞌa jiamiøødhajxy hänajty xiøhaty, Gayo møød Aristarco. Macedonia hajxy hänajty nämetsc chooñ. Mänitä Gayohajxy miajtsä møødä Aristarco. Jaꞌa cuꞌughajxy jaduhṉ mämajts. Mänitä Gayohajxy piawijtsä piajägujcä maa jaꞌa hamugøødiaactän. Mänit hajxy jim̱ ñäxøꞌøwøøyyä.
29 E a confusão se espalhou por toda a cidade. A multidão agarrou Gaio e Aristarco, dois macedônios que viajavam com Paulo, e os arrastou até o teatro.
30 Haa jaꞌa Pablo, coo jaduhṉ miädoyhajty coo jaꞌa jiamiøød jaduhṉ miájtsäxä, mänit jiiby jia wiꞌi tiägøꞌøwaaṉ̃ jäyaꞌayhagujc. Jaꞌa jiamiøød hänajty jia wiꞌi ñähgapxtuꞌudaam̱by. Pero cabä mäbøjpädøjcä Pablo hajxy jaduhṉ quiejxy.
30 Paulo queria falar ao povo, mas os irmãos não deixaram.
31 Jim̱ä Pablo jaꞌa miäguꞌughajpähajxy näjeꞌe miøjhaty Asia. Mänitä Pablo nocy yajnäguejxä coo jiiby quiaꞌa tägǿꞌøwät jäyaꞌayhagujc.
31 Alguns altos funcionários daquela província, que eram amigos de Paulo, mandaram a ele um recado, pedindo que não fosse ao teatro.
32 Jaanc̈h tehm̱ yaax̱p jaanc̈h tehm̱ jiojpä cuꞌughajxy hänajty jim̱ maa hajxy hänajty tøø yhamugøꞌøyän. Wiingjaty hajxy hänajty yaꞌaxy. Cab hajxy hänajty tuꞌcuhdujt yaꞌaxy. Ni quiaꞌa najuøꞌøy hajxy hänajty tii hajxy hänajty jaduhṉ tøø ñähamugøꞌøy.
32 Naquela altura dos acontecimentos a multidão que se achava no teatro estava em completa desordem: uns gritavam uma coisa, e outros gritavam outra, pois a maioria nem sabia por que estava ali.
33 Jim̱ä judíos hänajty tuꞌug xiøhaty Alejandro. Mänitä Alejandro jaduhṉ piajahm̱ä jäyaꞌayhagujc. Jaꞌa miägunaax̱hajxy jaduhṉ näjeꞌe jatcøøyy. Mänitä Alejandro yhawáaṉäxä tiiguiøxpä yøꞌø jäyaꞌayhajxy hänajty jaduhṉ coo wyiꞌi yhaamhaty. Mänitä Alejandro jaꞌa judíos jia nähgapxtuꞌudaaṉ̃ jäyaꞌayhagujc.
33 Algumas pessoas ficaram pensando que Alexandre era o culpado, pois os judeus o obrigaram a ir e ficar lá na frente. Aí Alexandre fez um sinal com a mão e tentou falar para se defender diante do povo.
34 Coo jaꞌa cuꞌugä Alejandro hajxy jaduhṉ yhøxcajpy coo hänajty jeꞌe jiudíospä, mänit hajxy tiägǿøguiumbä yaax̱pä jojpä. ―¡Viva Artemisa, viva! Højtsä Artemisa yaa nsaandähájtäm yaa Efeso. Mejtshora hajxy jaduhṉ jiaac yaax̱y jiaac jojcy.
34 Mas, quando perceberam que ele era judeu, ficaram gritando todos juntos a mesma coisa durante duas horas: — Viva a grande Diana de Éfeso!
35 Hobiä nejpiä jaꞌa secretario jaꞌa cuꞌug yaghamooṉ̃. Mänit miänaaṉ̃: ―Mäguꞌughajpädøjc, mijts yaa tsänaabiä Efeso, jéquiänä tsaa tuꞌug quiahy tsajtwiing. Artemisa hajxy nyajxøhájtäm. Jeꞌe hajxy yaa nwiingudsähgǿøyyäm yaa Efeso. Tøø jaꞌa tiøjc hajxy jaduhṉ nhädiúuṉäm coo jaduhṉ jiiby yhídät jiiby tiøgooty. Højtsä cuhdujt jaduhṉ nmøødꞌájtäm coo højtsä Artemisa ngüeendähájtäm.
35 Finalmente o secretário da prefeitura da cidade conseguiu acalmar o povo. Ele disse o seguinte: — Cidadãos de Éfeso! Todos sabem que a nossa cidade é a guardadora do templo da grande Diana e da pedra sagrada que caiu do céu.
36 Tøyhajt jaduhṉ. Hopiøṉä jaduhṉ miänaꞌañ. Hoorä, huuc tuṉä mayhajt hajxy. Huuc hamóṉ hajxy. Hoy hajxy jaduhṉ mhuuc tehm̱ tiaj mhuuc tehm̱ miáyät jayøjp tii hajxy mdunaam̱by.
36 Ninguém pode negar isso. Assim fiquem calmos e não façam nada sem pensar bem.
37 Hädaa mähdiøjc hajxy tøø mmáchäbä, cabä tii pojpä tii cädieey hajxy hädaa tøø tiuṉ̃. Cabä Artemisa hajxy tøø miägapxtägoy, ni cab hajxy tii tøø mieec̈h maa jaꞌa Artemisa tiøgootiän.
37 Vocês trouxeram aqui estes homens, mas eles não assaltaram o templo, nem ofenderam a nossa deusa.
38 Pø tøø hädaa mähdiøjc‑hajxy jaduhṉ jiaanc̈h cädieey nebiä Demetriohajxy ñäxøꞌøwøꞌøyän, weenä Demetriohajxy jim̱ nøcxy ñäxøꞌøwøꞌøy maa jaꞌa hagujtøjcän. Jaduhṉä cuhdujt ñäꞌägä miṉ̃. Paadiä cuduuṉg yhuuc jím̱äbä.
38 Se Demétrio e os seus ajudantes têm alguma acusação contra alguém, eles podem apresentar suas acusações no tribunal, pois para isso há dias certos de reunião, e também existem os governadores.
39 Pø jim̱ä tsip wiingpä hajxy jaduhṉ mjaac møødä, mänit hajxy mnägápxät coo junta hänajty jiaac jadaꞌañii.
39 Porém, se vocês querem mais alguma coisa, isso será tratado na reunião do povo, convocada de acordo com a lei .
40 Cab jaduhṉ yhahixøꞌøy coo hajxy jaduhṉ nwiꞌi yhaamhájtäm näꞌä nägoobä, coo tsip hajxy jaduhṉ näꞌä nägoobä nyajpädǿꞌcäm. Coo jaꞌa gobiernä Rómabä jaduhṉ miädoyhádät neby hajxy jädaꞌa tøø njatcǿøyyäm, wehṉdä häyaa xñäxøꞌøwǿøyyämät. Neby hajxy häyaa nnäꞌä hadsóow̱ämät.
40 Pois corremos o risco de sermos acusados de revolta, por causa do que está acontecendo hoje. Não há motivo para toda esta confusão. E nós não poderíamos justificar tudo isso.
41 Mänitä secretario quiapxpädøøñä. Mänit miänaaṉ̃ coo jaꞌa jäyaꞌayhajxy wyiimbíjnät.
41 Depois de dizer essas palavras, ele terminou a reunião.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Atos 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.