Atos 15
Isthmus Mixe NT (MIR_TBL) vs NVT
1 Mänitä jäyaꞌayhajxy jaduhṉ jim̱ näjeꞌe miejch Antioquía. Judea hajxy hänajty tøø chohṉdaꞌagy. Mänitä mäbøjpädøjc‑hajxy yajnähixøøyyä coo hajxy jaduhṉ quiudiúnät nebiä Moisés hänajty jegyhajty tøø yhaneꞌemiän, coo hajxy yajcircuncidarhádät. Cooc hajxy jaduhṉ quiaꞌa cudiúnät, cábäc hajxy jaduhṉ ñähwáꞌadsät. Jaꞌa jäyaꞌayhajxy hänajty jim̱ tsohm̱bä Judea, jeꞌedsä mäbøjpädøjc hajxy jaduhṉ yajnähixøøyy.
1 Chegaram a Antioquia alguns homens da Judeia e começaram a ensinar aos irmãos: “A menos que sejam circuncidados, conforme exige a lei de Moisés, vocês não poderão ser salvos”.
2 Pero cabä Pablohajxy jaduhṉ quiumaayy coo jaꞌa mäbøjpädøjc‑hajxy jaduhṉ yajnähixøꞌøwǿøjät. Mänitä Pablo jaꞌa mädiaꞌagy hajxy jaduhṉ yajcapxiøøyy coo jaꞌa mäbøjpädøjc‑hajxy jaduhṉ quiaꞌa mäbǿgät neby hajxy hänajty tøø yajnähixøꞌøyiijän coo hajxy tsipcøxp yajcircuncidarhádät. Mänitä Pablohajxy jim̱ quiejxä Jerusalén møødä Bernabé, møødä wiinghänaꞌc‑hajxy. Jaꞌa mäbøjpädøjc‑hajxy jaduhṉ mäguejx coo jaꞌa tsip jaꞌa pleetä jaduhṉ ween nøcxy yajcøx̱y yajmay. Jaꞌa jäyaꞌayhajxy hänajty jim̱ tuum̱bä Jerusalén maa jaꞌa tsajtøjcän, jeꞌedsä tsip jaꞌa pleetä hajxy hänajty miøødyajcøxaam̱by miøødyajmayaam̱by, jaduhṉ hajxy quiaꞌa tsipyajpädǿꞌnät. Coo jaꞌa Pablohajxy jim̱ tiuꞌubøjcy Antioquía, mänit hajxy jim̱ ñaxøøyy maa jaꞌa naax̱ hänajty xiøhatiän Fenicia, møød jim̱ maa jaꞌa naax̱ hänajty xiøhatiän Samaria. Jim̱ä Pablo jaꞌa mäbøjpädøjc hajxy miøødmädiaacy, jaꞌa hajxy hänajty tsänaabiä jim̱ Fenicia møød jim̱ Samaria. Jaduhṉä Pablohajxy miädiaacy coogä jäyaꞌayä Diosmädiaꞌagy hajxy hänajty tøø piaduꞌubøcy, jaꞌa hajxy hänajty caꞌa judíospä, møød coogä yhamdsoo cuhdujt hajxy hänajty tøø ñajtshixøøñä. Coo jaꞌa mäbøjpädøjc‑hajxy jaduhṉ miädooyy, mänit hajxy jaduhṉ jiaanc̈h tehm̱ xiooṉdaacy.
2 Paulo e Barnabé discordaram deles e discutiram energicamente. Por fim, a igreja decidiu enviar Paulo e Barnabé a Jerusalém, acompanhados de alguns irmãos de Antioquia, para tratar dessa questão com os apóstolos e presbíteros.
3 — ausente —
3 A igreja, portanto, enviou seus representantes a Jerusalém. No caminho, eles pararam na Fenícia e em Samaria para visitar os irmãos e contaram que os gentios também estavam sendo convertidos, o que muito alegrou a todos.
4 Coo jaꞌa Pablohajxy jim̱ miejch Jerusalén møødä Bernabé, mänitä mäbøjpädøjc‑hajxy jim̱ yhamugøøyy maa jaꞌa tsajtøjcän, møødä Dioswiinguex̱ypähajxy, møødä tsajtøjc‑wiindsøṉhajxy. Mänitä Pablohajxy miädiaacy nebiatiä Dios hajxy hänajty tøø piuhbedyiijän.
4 Quando chegaram a Jerusalém, foram bem recebidos pela igreja, pelos apóstolos e presbíteros, e relataram tudo que Deus havia feito por meio deles.
5 Jim̱ä fariseoshajxy näjeꞌebä. Tøø jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy hänajty miäbøjpä jaꞌa Jesucristocøxpä. Mänit hajxy tiänaayyøꞌcy. Mänit hajxy miänaaṉ̃: ―Tsipcøxpä mäbøjpädøjc‑hajxy yajcircuncidarhájpät, hoy hajxy jaduhṉ quiaꞌa jagä judíospä; weenä mädiaꞌagy hajxy jaduhṉ quiudiuṉ̃ nebiä Moisés jecy yhanehm̱iän ―nøm̱ä fariseoshajxy miänaaṉ̃.
5 Contudo, alguns dos irmãos que pertenciam à seita dos fariseus se levantaram e disseram: “É necessário que os convertidos gentios sejam circuncidados e guardem a lei de Moisés”.
6 Mänitä Dioswiinguex̱ypähajxy yhamugøøyy møødä tsajtøjc‑wiindsøṉhajxy. Mänit hajxy tiägøøyy mädiaacpä waam̱batiä fariseoshajxy tøø miänaꞌañ.
6 Os apóstolos e presbíteros se reuniram para decidir a questão.
7 Mänitä Pedro tiänaayyøꞌcy mädiaaccujc. Mänit yajcapxøøyy: ―Puhyaꞌadiøjc, mnajuøøby hajxy jaduhṉ cooc̈hä Dios jecy xwyiinguejxy cooc̈hä jäyaꞌayä Diosmädiaꞌagy nyajwiingapxǿꞌøwät, jaꞌa hajxy caꞌa judíospä, coo hajxy miäbǿgät, jaduhṉ hajxy ñähwaꞌads quiuhwáꞌadsät.
7 Depois de uma longa discussão, Pedro se levantou e se dirigiu a eles, dizendo: “Irmãos, vocês sabem que, há muito tempo, Deus me escolheu dentre vocês para falar aos gentios a fim de que eles pudessem ouvir as boas-novas e crer.
8 Haa jaꞌa Dios, xyhix̱yhájtämä njootä njuøhñdyhajxy. Coo jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy jaduhṉ miäbøjcy, jaꞌa caꞌa judíospä, mänitä Dioshespíritu hajxy mióoyyäbä, nebiä Dios jaꞌa yhEspíritu hajxy tøø xmióoyyäm højtshájtäm. Jaduhṉä tøyhajt hajxy nmøødhájtäm coo jaꞌa nähwaatstaact hajxy jaduhṉ piaatpä, neby højts tøø nbáatäm.
8 Deus conhece o coração humano e confirmou que aceita os gentios ao lhes dar o Espírito Santo, como o deu a nós.
9 Tuꞌcuhdujtä Dios hajxy tøø xyajnähwaats tøø xyajcuhwáatsäm møødä cajpä judíospähajxy. Coo hajxy jaduhṉ tøø miäbøjpä, paadiä piojpä quiädieeyhajxy tøø ñähwaatspä.
9 Não fez distinção alguma entre nós e eles, pois purificou o coração deles por meio da fé.
10 Pero jaduhṉ mijts mja mänaꞌañ coo jaꞌa cajpä judíospä jaꞌa mädiaꞌagy hajxy jaduhṉ quiudiúum̱bät nebiä Moisés jecy yhanehm̱iän. Ni højts pedyii ngaꞌa cudiúuṉäm, højts judíoshájtäm. Ni højtsä nhapä ndeedyhajxy hijty jegyhajty hoy quiaꞌa cudiúuṉämbä. Coo mijts jaduhṉ mja mänaꞌañ coo jaꞌa cajpä judíoshajxy jaduhṉ quiudiúum̱bät, jaduhṉ hajxy myajcähxøꞌøgy nebiä Dios jaꞌa miädiaꞌagy hajxy mgaꞌa mäbǿjcäbän.
10 Então por que agora vocês provocam a Deus, sobrecarregando os discípulos gentios com um jugo que nem nós nem nossos antepassados conseguimos suportar?
11 Pero jaduhṉ hajxy nnajuǿøyyäm coo jaꞌa Jesús hajxy tøø xñäꞌä yajnähwáatsäm tuꞌcuhdujt, møød højts judíospähájtäm, møødä cajpä judíoshajxy. Hojiootä Jesús jaduhṉ miøødhajpy maa højtscøxphájtäm ―nøm̱ä Pedro miänaaṉ̃.
11 Cremos que todos, nós e eles, somos salvos da mesma forma, pela graça do Senhor Jesus”.
12 Mänitä mäbøjpädøjc‑hajxy miädiaacpädøøyy, jaꞌa hajxy hänajty jim̱ tsänaabiä Jerusalén. Mänitä Pablohajxy tiägøøyy mädiaacpä møødä Bernabé nebiatiä Dios jaꞌa miäjaa hänajty tøø yajcähxøꞌøgy maa jaꞌa jäyaꞌaguiøxpähajxiän, jaꞌa cajpä judíospähajxy, møød nebiatiä Pablo jaꞌa hoy‑yagjuøøñäjatypä hajxy hänajty tøø tiuṉ̃.
12 Todos ouviram em silêncio enquanto Barnabé e Paulo lhes relatavam os sinais e maravilhas que Deus havia realizado por meio deles entre os gentios.
13 Coo jaꞌa Pablohajxy jaduhṉ miädiaacpädøøyy, mänitä Santiago miänaaṉ̃: ―Puhyaꞌadiøjc, huuc tuṉä mayhajt hajxy, huuc hamädoow̱hit hädaa mädiaꞌagy hajxy.
13 Quando terminaram de falar, Tiago se levantou e disse: “Irmãos, ouçam-me!
14 Jaduhṉä Simón tøø miädiaꞌagy coo jaꞌa Dios jaꞌa hojioot miøødhajnä maa jaꞌa jäyaꞌaguiøxpähajxiän, jaꞌa hajxy cajpä judíospä, møød coo jaꞌa Dios wyiimbiy pønjaty jaduhṉ quiuꞌughádäp.
14 Pedro lhes falou sobre como Deus visitou primeiramente os gentios para separar dentre eles um povo para si.
15 Jaduhṉ jim̱ myiṉ̃ cujaay maa jaꞌa Diosmädiaꞌaguiän nebiä profetadøjc‑hajxy jecy quiapxy miädiaaquiän coo jaꞌa Dios hojioot hänajty miøødhadaꞌañ maa jaꞌa jäyaꞌaguiøxpähajxiän, jaꞌa hajxy cajpä judíospä. Jaduhṉä profeta Amós jecy quiujahy quiugueeꞌch
15 E isso está em pleno acordo com o que disseram os profetas. Como está escrito:
16 coo jaꞌa Dios jaduhṉ miänaaṉ̃:
16 ‘Depois disso voltarei e restaurarei a tenda caída de Davi. Reconstruirei suas ruínas e a restaurarei,
17 — ausente —
17 para que o restante da humanidade busque o Senhor, incluindo os gentios, todos os que chamei para serem meus. O Senhor falou,
18 — ausente —
18 aquele que tornou essas coisas conhecidas desde a eternidade’.
19 Mänitä Santiago jiaac mänaaṉ̃: ―Tøyhajt jaduhṉ nebiä Diosmädiaꞌagy miänaꞌañän. Cab jaduhṉ yhahixøꞌøy coo jaꞌa mäbøjpädøjc hajxy nhanéhm̱ämät, jaꞌa hajxy caꞌa judíospä. Cab hajxy nnämáayyänät coo højtsä nguhdujt hajxy xpiahíjxämät, højts judíoshájtäm.
19 “Portanto, considero que não devemos criar dificuldades para os gentios que se convertem a Deus.
20 Jaduhṉ mäbøcypiä, tsøc hajxy yajnäjaayǿøyyäm coo hajxy jaduhṉ quiaꞌa tsúꞌudsät tijatiä jäyaꞌayhajxy tøø yox̱y quepychechwiinduum, møød coo wiingtoꞌoxiøjc hajxy quiaꞌa møødmáꞌawät, møød coo animal hajxy quiaꞌa tsúꞌudsät jaꞌa jañøꞌxieeꞌxypä, møød coo animalnøꞌty hajxy quiaꞌa huꞌug quiaꞌa jǿøꞌxät.
20 Ao contrário, devemos escrever a eles dizendo-lhes que se abstenham de alimentos oferecidos a ídolos, da imoralidade sexual, da carne de animais estrangulados e do sangue.
21 Jaduhṉä Moisés jecy quiujahy coo højts jaduhṉ nguhdujthájtämät, højts judíoshájtäm. Jaduhṉ højts wiinduꞌugpooꞌxxiøø nyajnähixǿøyyäm maa jaꞌa tsajtøjcän wiinduhm̱yhagajpt.
21 Pois essas leis de Moisés são pregadas todos os sábados nas sinagogas judaicas em todas as cidades há muitas gerações”.
22 Mänitä mäbøjpädøjc‑hajxy nägøx̱iä quiojyquiapxyhajty møødä Dioswiinguex̱ypähajxy, møødä tsajtøjc‑wiindsøṉhajxy, coo jaꞌa cunocy hajxy jim̱ quiéxät Antioquía, coo jaꞌa Pablohajxy miødhadǿøjat møødä Bernabé. Mänitä Judashajxy jaduhṉ wyiinguejxä møødä Silas coo hajxy jaduhṉ quiunocyhádät. Jim̱ä Judashajxy hänajty quiopc‑haty møødä Silas maa jaꞌa tsajtøjcän. Mejtstuꞌu jaꞌa Judas hänajty xiøhaty møødä Barsabás.
22 Então os apóstolos e presbíteros e toda a igreja em Jerusalém escolheram representantes e os enviaram a Antioquia da Síria, com Paulo e Barnabé, para informar sobre essa decisão. Os homens escolhidos eram dois líderes entre os irmãos: Judas, também chamado Barsabás, e Silas.
23 Mänitä mäbøjpädøjcä nocy hajxy yhädiuuṉ̃. Mänitä Pablo jaꞌa nocy hajxy yajcøꞌødägøøyyä coo hajxy miänǿcxät Antioquía. Jaduhṉä nocy hajxy quiujahy: “Puhyaꞌadiøjc, mijts hädaa nocy nyajnäguejxyp, mijts caꞌa judíospä, coo jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy tøø mmäbøcy, pønjaty jim̱ tsänaaby Antioquía, møød jim̱ Siria, møød jim̱ Cilicia. Højts hädaa nocy tøø nhädiuṉ̃, højts mäbøjpädøjc yaa hijpä Jerusalén, møødä Dioswiinguex̱ypähajxy, møødä tsajtøjc‑wiindsøṉhajxy.
23 Esta foi a carta que levaram: “Nós, os apóstolos e presbíteros, e seus irmãos em Jerusalém, escrevemos esta carta aos irmãos gentios em Antioquia, Síria e Cilícia. Saudações.
24 Tøø højts jaduhṉ nmädoyhaty coo højtsä nmäguꞌughajpähajxy näjeꞌe jim̱ tøø yhoy maa mijtsän. Caꞌa yhøjts jaduhṉ nguejx; hamdsoo joot hajxy jim̱ tøø ñøcxy. Jaduhṉ højts tøø nmädoyhaty coo mijtsä hänaꞌc xjia wiꞌi wyiinhøønaꞌañ, jaꞌa hajxy jim̱ tøø yhóyyäbä maa mijtsän, møød coo mijts näjeꞌe tøø myajwiinhøøñ.
24 “Soubemos que alguns homens, que daqui saíram sem nossa autorização, têm perturbado e inquietado vocês com seu ensino.
25 Coo mijtsä hänaꞌc jaduhṉ xjia wiꞌi wyiinhøønaꞌañ, paady højts tøø ngojyquiapxyhaty coo højtsä nmäguꞌughajpä nämetsc jim̱ nguéxät maa mijtsän näguipxy møødä Pablo møødä Bernabé. Højtsä Pablo njaanc̈h tehm̱ chojpy njaanc̈h tehm̱ piaꞌhäyooby møødä Bernabé.
25 Portanto, depois de chegarmos a um consenso, resolvemos enviar-lhes alguns representantes com nossos amados irmãos Barnabé e Paulo,
26 Jaanc̈h tehm̱ yhoyyä Pablo jaꞌa Jesucristo hajxy miäduṉ̃. Coo hajxy jaduhṉ hoy miäduṉ̃, paady hajxy mayhooc tøø jia wiꞌi yaghoꞌogaꞌañii.
26 que têm arriscado a vida pelo nome de nosso Senhor Jesus Cristo.
27 Jaꞌa Judas højts nwiinguejxyp møødä Silas coo hajxy jim̱ ñǿcxät maa mijtsän. Hajäyaꞌayhaam mijts jaduhṉ xmiøødmädiaꞌagaꞌañ waam̱baty højts cham̱ njaay ngueec̈hän nocyquiøxp.
27 Estamos enviando Judas e Silas para confirmarem pessoalmente o que aqui escrevemos.
28 Jaduhṉ højtsä Dioshespíritu tøø xmiøødcojyquiapxyhaty coo mijts nhanéꞌemät coo hajxy mgaꞌa tsúꞌudsät mädyiijaty animal jaꞌa hänaꞌc tøø yox̱y quepychechwiinduum, møød coo animal hajxy mgaꞌa tsúꞌudsät jaꞌa jañøꞌxieeꞌxypä, møød coo wiingtoꞌoxiøjc hajxy mgaꞌa møødmáꞌawät. Coo hajxy jaduhṉ mgudiúnät, jaduhṉ hajxy mniyaghoyøꞌøwǿøjät. Cabä wiingcuhdujt yaghaneꞌemaꞌañ. Jaꞌa Dios hajxy jaduhṉ xcwieendähádäp.” Jaduhṉä mäbøjpädøjcä nocy hajxy yhädiuuṉ̃, jaꞌa hajxy hänajty jim̱ hijpä Jerusalén.
28 “Pois pareceu bem ao Espírito Santo e a nós não impor a vocês nenhum peso maior que estes poucos requisitos:
29 — ausente —
29 abstenham-se de comer alimentos oferecidos a ídolos, de consumir o sangue ou a carne de animais estrangulados, e de praticar a imoralidade sexual. Farão muito bem se evitarem essas coisas. “Que tudo lhes vá bem.”
30 Mänitä Pablohajxy jim̱ tiuꞌubøjcy møødä Bernabé, møødä Judas, møødä Silas. Mänit hajxy jim̱ ñøcxy Antioquía. Coo hajxy jim̱ miejch, mänitä mäbøjpädøjc‑hajxy nägøx̱iä jim̱ yhamugøøyy maa jaꞌa tsajtøjcän. Mänitä Pablo jaꞌa mäbøjpädøjcä nocy hajxy yajcøꞌødägøøyy.
30 Os mensageiros partiram de imediato para Antioquia, onde reuniram os irmãos e entregaram a carta.
31 Mänitä mäbøjpädøjcä nocy hajxy quiapxy. Mänit hajxy jiaanc̈h tehm̱ jiootcugøøyy jeꞌeguiøxpä coo hajxy jaduhṉ quiapxmøcpøjcä nocyhaam.
31 Houve grande alegria em toda a igreja no dia em que leram essa mensagem animadora.
32 Mänitä Diosmädiaꞌagy hajxy yajwiingapxøøyyä. Jaꞌa Judashajxy jaduhṉ capx møødä Silas. Yoṉ̃ hajxy jaduhṉ quiapxy miädiaacy. Diosquex̱iä Judashajxy hänajty møødä Silas nämetsc.
32 Então Judas e Silas, ambos profetas, encorajaram e fortaleceram os irmãos com muitas palavras.
33 Maxiøø jaꞌa Judashajxy jim̱ yhijty Antioquía møødä Silas. Coo hajxy hänajty wyiimbidaaṉnä, mänit hajxy ñämaayyä coo jaꞌa Dioscujúꞌuyäp hajxy jim̱ nøcxy yecy Jerusalén. Mänitä Judashajxy ñøcxnä Jerusalén maa hajxy hänajty tøø yhuuc tsohṉdaacpän.
33 Permaneceram ali algum tempo, e depois os irmãos os enviaram em paz de volta à igreja de Jerusalém.
34 Pero cabä Silas jaꞌa Judas pianøcxy. Jim̱ miähmøøyy Antioquía
34 Silas, porém, resolveu permanecer ali.
35 näguipxy møødä Pablo møødä Bernabé. Mänitä Diosmädiaꞌagy hajxy tiägøøyy yajwiingapxøøbiä näguipxy møødä mäbøjpädøjc‑hajxy nämaybiä.
35 Paulo e Barnabé ficaram em Antioquia. Eles e muitos outros ensinavam e pregavam a palavra do Senhor naquela cidade.
36 Mänitä Pablo jaꞌa Bernabé cujecy ñämaayy: ―Jam̱ jadähooc wädíjtäm majatiä Diosmädiaꞌagy hoy nyajwáꞌxäm. Jam̱ä mäbøjpädøjc cuhíjxäm pø tehṉgahnä jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy hoy pianøcxy.
36 Algum tempo depois, Paulo disse a Barnabé: “Voltemos para visitar cada uma das cidades onde pregamos a palavra do Senhor, para ver como os irmãos estão indo”.
37 Jia nähadsoow̱ jaꞌa Bernabé jaduhṉ. Mänit jaduhṉ jia mänaaṉ̃ coo jaꞌa Juan Marcos hajxy cu miødhajty.
37 Barnabé queria levar João Marcos,
38 Pero cabä Pablo jaduhṉ miänaaṉ̃ coo jaꞌa Juan Marcos hajxy jaduhṉ miødhádät jeꞌeguiøxpä coo jaꞌa Juan Marcos hajxy hänajty tøø piuhwaꞌac̈hii mänaa hajxy hänajty jim̱ wiäditiän Panfilia maa jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy hänajty yajwaꞌxiän.
38 mas Paulo se opôs, pois João Marcos tinha se separado deles na Panfília, não prosseguindo com eles no trabalho.
39 Coo jaꞌa Pablo hänajty quiaꞌa tuꞌugmädiaꞌaguiä møødä Bernabé, paady hajxy mänit ñiwiaꞌxä. Mänitä Bernabé jaꞌa Marcos wiowøꞌcy. Mänit hajxy tiägøøyy barcojooty. Mänit hajxy jim̱ ñøcxy mejyhawiimb maa jaꞌa naax̱ hänajty xiøhatiän Chipre.
39 O desentendimento entre eles foi tão grave que os dois se separaram. Barnabé levou João Marcos e navegou para Chipre.
40 Haa jaꞌa Pablo, mänit jeꞌeduhṉ miänaaṉ̃ cooc jaꞌa Silas hänajty miøødwäditaꞌañ. Mänitä mäbøjpädøjcä Dios hajxy miänuuꞌxtaacy coo jaꞌa Pablohajxy piuhbedǿøjät. Mänitä Pablohajxy tiuꞌubøjnä møødä Silas.
40 Paulo escolheu Silas e partiu, e os irmãos o entregaram ao cuidado gracioso do Senhor.
41 Mänit hajxy jim̱ ñaxøøyy Siria møød jim̱ Cilicia. Majatiä Pablohajxy hänajty wiädity, jim̱ä mäbøjpädøjc hajxy hänajty quiapxmøcpøcy.
41 Então ele viajou por toda a Síria e Cilícia, fortalecendo as igrejas de lá.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Atos 15, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.