Tito 3
Goti Hanjuwä Iqueqä Kukŋui (MCR) vs ARC
1 — ausente —
1 Admoesta-os a que se sujeitem aos principados e potestades, que lhes obedeçam e estejam preparados para toda boa obra;
2 — ausente —
2 que a ninguém infamem, nem sejam contenciosos, mas modestos, mostrando toda mansidão para com todos os homens.
3 Quamä iiŋä pmeqäŋqe, kiqä quati tiinji. Hiŋuiqänäŋi, ne-pqe kŋuä quvqä indqänanä dutaŋi, Goti Hanjuwä Iqueŋi hŋgisanä äwimiŋque. Neqä kŋuä iqä äŋgui, Setänä iqu hiŋgi-mända guä eŋqä-pa, äneyqiyäma äumiŋqe. Suqä quvqä imäkqäŋqä, neqä äneŋqä imda nemeqaŋgqe, mändi makittqiyqä itanä, iinä imäkmiŋque. Ämaqeŋqä wiuŋqä itanä, qu nätmatqä äŋguä hui meqaŋguwiŋqe, “Ii nyi ämeqänä” kŋuä indqänätanä äpmamiŋque. Ämaqe, qu neŋi, quwqä mäkä-huŋqä eŋqä-paŋä inemäkqaŋgua, ga ne quŋqä-pqe, qutä mäkä-huŋqä eŋqä-paŋä inä emiŋque.
3 Porque também nós éramos, noutro tempo, insensatos, desobedientes, extraviados, servindo a várias concupiscências e deleites, vivendo em malícia e inveja, odiosos, odiando-nos uns aos outros.
4 Suqä iunä pmetaŋgua, Goti Häŋä Inequmuatqä Iqu, ämaqä äŋguä iwimäkquätŋqetä, ämaqeŋqä qeqä imäŋqeuta wiŋguätŋqetä, ätnäŋäqi ämitimäutäqäŋgaŋi, Iqu aŋgumä häŋä inequmuatkqe.
4 Mas, quando apareceu a benignidade e o amor de Deus, nosso Salvador, para com os homens,
5 Iqu häŋä inequmuatkqe, ne suqä jänänäŋä dinä imäkätqätaŋgquä duta ma, oee. Iqu nenyqä qeqä ätmäkätä, neyaqä suqä quvqe huätä ämamäutä, häŋä-pmeqetä suqä äŋguänäŋitä änyä-häŋä inemäkkqe. Iqu iiŋi, Iqueqä Dŋä Äŋguä Ique änätapätäqä iuta inemäkkqe.
5 não pelas obras de justiça que houvéssemos feito, mas, segundo a sua misericórdia, nos salvou pela lavagem da regeneração e da renovação do Espírito Santo,
6 Jisasi Kraisi Häŋä Inequmuatqä Iqu wäuŋuä imäkqaŋgi, Goti Hanjuwä Iqu Iqueqä Dŋä Äŋguä Iqueŋi, aaŋä hävemnäqŋqä änätapkqe.
6 que abundantemente ele derramou sobre nós por Jesus Cristo, nosso Salvador,
7 Iqu iiŋi, tiiŋä timäutŋqeŋqä imäkkqe. Iqu qeqä imäŋqä iuta hiŋgi nätapqaŋgi, ne Iqueqä hiŋuä iqiŋi jänänäŋä äpmenä, kŋuä yäŋänäqŋqe häŋä hea ique-ique pmeqä meniŋquä iuŋqä, hiŋuä äqänanä pmetatuŋque.
7 para que, sendo justificados pela sua graça, sejamos feitos herdeiros, segundo a esperança da vida eterna.
8 Kukŋuä ii ätqa äpqä tä, aaŋä naqä-qakuänäŋi.
8 Fiel é a palavra, e isto quero que deveras afirmes, para que os que creem em Deus procurem aplicar-se às boas obras; estas coisas são boas e proveitosas aos homens.
9 Nätmatqä iiŋqä ätuätŋäŋgaŋi, suqä ämaqä väqiyqä kukŋuä tqä, kaqä-kawäkauqä yoqeŋqä tqä, kukŋuä mäkä humbŋqä tqä, itaŋga suqä Mosisi iqu ekqä iqueqä quatiŋqätä tqä iuŋi, wimasiyqätnä. Kukŋuä iiŋä iqua, häukui maeqe, yätamäkqä mäneyqä yänä.
9 Mas não entres em questões loucas, genealogias e contendas e nos debates acerca da lei; porque são coisas inúteis e vãs.
10 Ämaqä quuvqä heqiyqä iquau äväqiyätŋqä iqueŋi, “Suqä iiŋi miqä panä” hŋqu ae ätutqä imŋi, huizi hŋqu inä ätuŋi, qätä makiyqä iqäqe, tuwä dumäqätnä.
10 Ao homem herege, depois de uma e outra admoestação, evita-o,
11 Ämaqä iiŋä itŋqä iquenyqe, si näqŋqä tiiŋä esŋqe. “Iqu kukŋuä naqä-qakuä iuŋi, tuwä äwiyätä, hänaqä hui-mända äwätä, suqä quvqä imäkquätŋqä äyä äwqiyä.” Iqueqä suqe, ‘nyi tiiŋunä eäŋänä’ ätnätä, ätnäŋäqi mänätquenä.
11 sabendo que esse tal está pervertido e peca, estando já em si mesmo condenado.
12 Nyi Atemasi iqueŋä-qe, ä Tikikusi iqueŋä-qe, sinyqä dowatmqänä. Iquaquisaŋä hŋqu äkimeqaŋgaŋi, si Kritä iu ävämetnä, ye aŋä-himqä Nikapolisi du mineŋqeŋqä yamwiqä iqätnä. Nyi kŋuä tii ae ämeŋä. “Yuŋuä naqänäŋä äqunätä, iiqä tätqätaŋga, iqi pmamäniŋqeqä.”
12 Quando te enviar Ártemas ou Tíquico, procura vir ter comigo a Nicópolis; porque deliberei invernar ali.
13 Senasi, kukŋuä-suqeŋqä näqŋqä iqutä, Apolosi iqutä, iquaqu äkivämesiyäŋgaŋi, äwa miqä inyiyŋqe, si yätamäkqä äŋguänä vqätnä.
13 Acompanha, com muito cuidado, Zenas, doutor da lei, e Apolo, para que nada lhes falte.
14 Neqä ämaqä quuvqä heqiyqä iqi äpmamiŋuwä iqua, qu suqä täŋqe näqŋqä meqaŋgpu! Suqä äŋguänäŋinä imäkäpu, ämaqä äwa itqätaŋguwä iquau yätamäkqä vqäpŋqe. Qu iiŋä imäkäpiyäŋgaŋi, quwqä quamä pmeqä iuŋi häukuä winä.
14 E os nossos aprendam também a aplicar-se às boas obras, nas coisas necessárias, para que não sejam infrutuosos.
15 Qokä-apäkä nyitä, täqi anä äpmeŋquä iqua, qu eeqänäŋi siŋi, “Ne sinyqe, hui mimäuqä iŋunä” äktqä. Itaŋga si ämaqä Jisasi Iquenyqä quuvqä eqiyäpu, nenyqä kiiŋä äwinyätŋqä iquauŋi, “Nyi henyqe, hui mimäuqä iŋänä” tu. Goti Hanjuwä Iqu, Iqueqä qeqä imäŋqeuta hiŋgi etapquä.
15 Saúdam-te todos os que estão comigo. Saúda tu os que nos amam na fé. A graça
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Tito 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.