Lucas 6
Goti Hanjuwä Iqueqä Kukŋui (MCR) vs ARIB
1 Sämbatqä hiunji hapä pmeqä hŋqueŋi, Jisasi Iqu kuä-witqä wäuŋuä iu ikämiŋqe. Iqueqä wäuŋuäŋqä ämotquamiŋqä iqua anä ikipu, kuä-witqe ätäkäpu änmiŋuwi.Wäuŋuäŋqä ämotquamiŋqä iqua anä ikipu, kuä-witqe ätäkäpu änmiŋuwi.|alt="J and disciples in grain field" src="BA03021BW.tif" size="col" loc="Lk 6:1-5" copy="used by permission of Louise Bass." ref="6:1"
1 E sucedeu que, num dia de sábado, passava Jesus pelas searas; e seus discípulos iam colhendo espigas e, debulhando-as com as mãos, as comiam.
2 Iqua e iqaŋgä äqumbiyi, Parisi hŋqua tii ätukuwi. “Nätmatqä iiŋi, neyaqä suqä hiunji hapä pmeqäŋgaŋi, ne pmua imäkätuŋqueqä. He iiŋi suŋqä imäkqäuä?” ätukuwi.
2 Alguns dos fariseus, porém, perguntaram; Por que estais fazendo o que não é lícito fazer nos sábados?
3 Jisasi Iqu kimaŋi tii ätukqe. “Hiŋuiqänäŋi, neqä awiqu Dewiti iqutä, iqueqä ämaqä iquatä buayä dä äpäkonäpiyäŋga imäkkqeŋqe, he kukŋui a matäuqä itqäŋuwätanä?
3 E Jesus, respondendo-lhes, disse: Nem ao menos tendes lido o que fez Davi quando teve fome, ele e seus companheiros?
4 Iqu, Goti Hanjuwä Iqueqä aŋä yäpä yäŋgisa äpaquväqe, buayä Goti Hanjuwä Iqueqä hiŋuä iqi äwämiŋqe, ämakqe. Buayä iiŋi, hiqäva-imäkqä iquanä ämepu bŋqä äwämiŋqe. Huiziquauŋqe, ii pmuai. Iŋäqe, Dewiti iqu ämeqe, änätä, hui iqueqä ämaqä iquau äwikqeqä” ätukqe.
4 Como entrou na casa de Deus, tomou os pães da proposição, dos quais não era lícito comer senão só aos sacerdotes, e deles comeu e deu também aos companheiros?
5 Tiiŋä-pqe inä ätukqe. “Hiunji hapä pmeqeuŋi, Ämaqeuqä Ymeqä Ekqä Iqu ämitqänä.”
5 Também lhes disse: O Filho do homem é Senhor do sábado.
6 Hiunji hapä pmeqä huiziqueŋi, Jisasi Iqu aŋä aquväqŋqä hŋque äpaquväqe, näqŋqä äwimiŋqe. Qutä anäŋi, ämaqä hipa ämuaŋgisaŋi quvqä-täŋä hŋqu äpmamiŋqe.
6 Ainda em outro sábado entrou na sinagoga, e pôs-se a ensinar. Estava ali um homem que tinha a mão direita atrofiada.
7 Iŋgaŋi kukŋuä-suqeŋqä näqŋqä iquatä, Parisi iquatä kŋui, “Ämaqä Iqu ämaqä tqueŋi, hiunji hapä pmeqä täŋgaŋi, äŋguä iwimäkäŋqutiyä, ä äŋguä mäwimäkqä yäŋqutiyä?” vqaŋgi, Jisasi Ique kukŋuä mitpnuwäŋqä hänaqeŋqä qävqä ipu, hiŋuä äqumbu äpmamiŋuwi.
7 E os escribas e os fariseus observavam-no, para ver se curaria em dia de sábado, para acharem de que o acusar.
8 Itaŋgi Jisasi Iqu iquauqä kŋuä indqäŋqä imŋiŋqe näqŋqe eäqe, Iqu ämaqä hipa quvqä ique ätukqe. “Si ävautnä, ämaqä iquauqä hiŋuä iqi pämä tqävä.” I tquaŋga, iqu ävautä e imäkkqe.
8 Mas ele, conhecendo-lhes os pensamentos, disse ao homem que tinha a mão atrofiada: Levanta-te, e fica em pé aqui no maio. E ele, levantando-se, ficou em pé.
9 Iqu e imäkqaŋga, Jisasi Iqu iquau ätukqe. “Nyi yatŋqä eyqänä. Neyaqä suqä duŋi, hiunji hapä pmeqäŋgaŋi, ne suqä äŋguä imäkatuŋquätanä, ä quvqä imäkatuŋquätanä? Ne ämaqä qui imäkmbŋqä pmetaŋguwä iquauŋi, yätamäkqä vatuŋquätanä, ä qui iwimäkatuŋquätanä?” ätukqe.
9 Disse-lhes, então, Jesus: Eu vos pergunto: É lícito no sábado fazer bem, ou fazer mal? salvar a vida, ou tirá-la?
10 E ätuäqe, Iqu ämaqä eeqänäŋä iu hiŋuä äquŋgäwäqe, ämaqä hipa quvqä ique, “Si tqä hipae jänä väpäyä” ätukqe. Iqu tquaŋgqä-pa imäkqaŋga, iqueqä hipae äŋguä qe imäŋgqe.
10 E olhando para todos em redor, disse ao homem: Estende a tua mão. Ele assim o fez, e a mão lhe foi restabelecida.
11 Iiŋä äqumbiyi, ämaqä kukŋuä-suqeŋqä näqŋqä iquatä, Parisi iquatä äwqä äkasuwä kuapänä muŋgaŋga, tii ätŋguwi. “Ne Jisasi Iqueŋi, äänä imäkatuŋquäwä?”
11 Mas eles se encheram de furor; e uns com os outros conferenciam sobre o que fariam a Jesus.
12 Heatqä hŋqueŋi Jisasi Iqu, Goti Hanjuwä Iquenyqä tääqä tuätŋqä qoqoŋä yätuŋqä äyäqe, Goti Hanjuwä Iquenyqä tääqä tätqätaŋgi zä ävekqe.
12 Naqueles dias retirou-se para o monte a fim de orar; e passou a noite toda em oração a Deus.
13 Mäptqä timäuqaŋga, Iqu Iqueqä wäuŋuäŋqä ämotquamiŋqä iquau tääqä ätuätumeqe, qutaŋä 12 iquau atäuŋuä äväqe, “ämaqä wäuŋuäŋqä dowatqä” änyuätkqe.
13 Depois do amanhecer, chamou seus discípulos, e escolheu doze dentre eles, aos quais deu também o nome de apóstolos:
14 — ausente —
14 Simão, ao qual também chamou Pedro, e André, seu irmão; Tiago e João; Filipe e Bartolomeu;
15 — ausente —
15 Mateus e Tomé; Tiago, filho de Alfeu, e Simão, chamado Zelote;
16 — ausente —
16 Judas, filho de Tiago; e Judas Iscariotes, que veio a ser o traidor.
17 Iqu iquau atäuŋuä ae äväqe, iquatä anä äppiyi, Iqu aŋä quauŋä hŋqäqi, ämaqä kuapänäŋä iquatä pämä anä ätqäukuwi. Iqutä anä ätqäumiŋuwä iqua, kuapänäŋä hŋqua, Iqueqä wäuŋuä ämotquamiŋqä iquai. Ämaqä huiziqua, hui qua Jutiya im-imä äpmakäwäŋuwä iutaŋi, hui aŋä-himqä Jerusälemä iutaŋi, hui eqä-huäŋä maŋä, aŋä-himqä Tayätä Saitonätä iŋgisaŋä-pqe anä äpmamiŋuwi.
17 E Jesus, descendo com eles, parou num lugar plano, onde havia não só grande número de seus discípulos, mas também grande multidão do povo, de toda a Judéia e Jerusalém, e do litoral de Tiro e de Sidom, que tinham vindo para ouvi-lo e serem curados das suas doenças;
18 Iŋgaŋi qu Jisasi Iqueä kukŋui qätä wipŋqätä, iquauqä täŋä-yaqä äŋguä imämbŋqätä, äwimakuwi. Ga ämaqä dŋä quvqä iquauta qui imäknätqätaŋguwä iquauŋi, Jisasi Iqu äŋguä qe iwimäkkqe.
18 e os que eram atormentados por espíritos imundos ficavam curados.
19 Ämaqä eeqänäŋi, qu Jisasi Iqueä yäŋänäqŋqä dutaŋi äŋguä imänäpiyä diŋqä, äwutmaqänanä-tpu imiŋuwi.
19 E toda a multidão procurava tocar-lhe; porque saía dele poder que curava a todos.
20 Iŋgaŋi Iqu Iqueqä wäuŋuäŋqä ämotquamiŋqä iquau hiŋuä äqunäqe, tii ätukqe. “Ämaqä nätmatqä maeqä iquenyä, he yeeqä enyänä. Tinjqä. Goti Hanjuwä Iqunä miqeuŋi, hiqeqä.
20 Então, levantando ele os olhos para os seus discípulos, dizia: Bem-aventurados vós, os pobres, porque vosso é o reino de Deus.
21 Ämaqä täŋga buayä dä eyätŋqä iquenyä, yeeqä enyänä. Tinjqä. Qänakndaŋi he buayä kuapänä änäpu, äwqä äŋguä hipäsäniqeqä. Ämaqä kŋuä äqiyätqäŋuwä iquenyä, he yeeqä enyänä. Tinjqä. He qänakndaŋi, tä spnuwiqä.
21 Bem-aventurados vós, que agora tendes fome, porque sereis fartos. Bem-aventurados vós, que agora chorais, porque haveis de rir.
22 Qänakndaŋi, he Ämaqeuqä Ymeqä Ekqä Iquenyqä quuvqä eqiyätqäŋuwä duta, qu äwqä äkasuwä kiiŋä etäpu, huätä endowatäpu, kukŋuä quvqä etäpu, hiqä yoqeŋqä ‘quvqeqä’ etäpu, qui imäkqaŋgpqäŋgaŋi, he yeeqä iqäpŋqä.
22 Bem-aventurados sereis quando os homens vos odiarem, e quando vos expulsarem da sua companhia, e vos injuriarem, e rejeitarem o vosso nome como indigno, por causa do Filho do homem.
23 Hea iŋgaŋi, he aquvänä ipu, häukuä qutäqäpŋqä. Tinjqä. Nätmatqä äŋguänäŋä kuapänäŋi, qäukuä haqä yätu henyqä näwinyä äwinä. Suqä qu emäkpŋqä-paŋi, iquauqä kaqä-kawäka qäŋganäŋi hiŋuä-tqä iquauŋi iiŋä imäkmiŋuwiqä” ätukqe.
23 Regozijai-vos nesse dia e exultai, porque eis que é grande o vosso galardão no céu; pois assim faziam os seus pais aos profetas.
24 “Itaŋga ämaqä nätmatqä kuapä-täŋä iquenä, äŋguänä mimbiyä! Haŋä-iqä hemeŋqiyä! Nätmatqä hiqä äwqä äŋguä imäkmbŋqe, he ae ämeŋäuä.
24 Mas ai de vós que sois ricos! porque já recebestes a vossa consolação.
25 He täŋga buayä änäpu, äŋguä äpmeŋuwä iquenä, äŋguänä mimbiyä! Haŋä-iqä hemeŋqiyä! Qänakndaŋi, he dä heyäniqeqä. He täŋga tä äsätqäŋuwä iquenä, he äŋguänä mimbiyä! Haŋä-iqä hemeŋqiyä! Qänakndaŋi, he ka ipu, kŋuä qäyqäpnuwiqä.
25 Ai de vós, os que agora estais fartos! porque tereis fome. Ai de vós, os que agora rides! porque vos lamentareis e chorareis.
26 Ämaqä eeqänäŋi henyŋqä aquvänä iqaŋgpqäŋgaŋi, he äŋguänä mimbiyä! Haŋä-iqä hemeŋqiyä! Qäŋganäŋäŋgaŋi, hiŋuä-tqä quaŋgä iquauŋi, kaqä-kawäka iquauŋqä aquvänä asä e imiŋuwä-qe, iquauŋi haŋä-iqe, äwimakqeqä” ätukqe.
26 Ai de vós, quando todos os homens vos louvarem! porque assim faziam os seus pais aos falsos profetas.
27 “Nyi he etqänä. Nyaqä kukŋuä qätä änyiyätqäŋuwä iquenä, he hiqä himä-wiuŋqä iquauŋqä, naqä-qakuänä heŋguätŋqeqä. Ämaqä henyqä mäwiŋqä itŋqä iquauŋi, he suqä äŋguänäŋä dinä iwimäkqäpŋqeqä.
27 Mas a vós que ouvis, digo: Amai a vossos inimigos, fazei bem aos que vos odeiam,
28 Ämaqe, he qui imäkmbŋqä diŋqä tääqä ätätqäŋuwä iquauŋi, he iqua äŋguä pmapŋqä diŋqe, Goti Hanjuwä Iquenyqä tääqä tquäpŋqeqä! He ämaqä qui emäkätqätaŋguwä iquauŋi, Goti Hanjuwä Iqu iquau yätamäkqä vätŋqä tääqä tquäpŋqeqä!
28 bendizei aos que vos maldizem, e orai pelos que vos caluniam.
29 Ämaqä hŋqu saqä maŋgawä iu kpäsqaŋqutqe, si hŋgisa inä wimäkqätŋqeqä. Ämaqä hŋqu saqä gquä quäuqä äquvätqe, gquetä qäsä qäyä ämequänä.
29 Ao que te ferir numa face, oferece-lhe também a outra; e ao que te houver tirado a capa, não lhe negues também a túnica.
30 Ämaqä eeqänäŋi, nätmatqäŋqä yatŋqä kiyqaŋguwä iquauŋi, si äwisŋqeqä. Ämaqä hŋqu saqä nätmatqä meqaŋgutqe, si ‘Aŋgi dapiyäqe’ mätquä pa iqätŋqä.
30 Dá a todo o que te pedir; e ao que tomar o que é teu, não lho reclames.
31 Suqe, ämaqä qu he emäkpŋqä enyäŋqä-paŋi, he-pqe quŋi inä iwimäkpŋqeqä” ätukqe.
31 Assim como quereis que os homens vos façam, do mesmo modo lhes fazei vós também.
32 “He ämaqä henyqä äwinyätŋqä iquauŋqänä eŋgaŋgutqe, iiŋä itqäŋuwitaŋi, he nätmatqä äŋguänäŋä Goti Hanjuwä Iqueqä hipa iutaŋi, squä mapnuwäŋqäwä? Hmanjqä. Ii tiinjqä. Ämaqä suqä quvqä imäkqä iqua-pqe, iquauŋqä winyätqätaŋgqä iquauŋqänä äwinyätä, asä inä imäkqä-quaiqä.
32 Se amardes aos que vos amam, que mérito há nisso? Pois também os pecadores amam aos que os amam.
33 He ämaqä äŋguä emäkqaŋguwä iquaunä äŋguä iwimäkqaŋgpqe, he nätmatqä äŋguänäŋä Goti Hanjuwä Iqueqä hipa iutaŋi, squä mapnuwäŋqäwä? Hmanjqä. Ii tiinjqä. Ämaqä suqä quvqä imäkqä iquapqe, asä inä imäkqä-quaiqä.
33 E se fizerdes bem aos que vos fazem bem, que mérito há nisso? Também os pecadores fazem o mesmo.
34 He ‘Iqu aŋgumä kima dapqoŋqä’ kŋuä indqämbu, ämaqä hŋque qanyinä vqaŋgpqe, he nätmatqä äŋguänäŋi squä mapnuwäŋqäwä? Hmanjqä. Ii tiinjqä. Suqä quvqä imäkqä iqua, ‘Iqu aŋgumä dapqoŋqä’ kŋuä indqämbu, suqä quvqä imäkqä huiziquau qanyinä wipŋqäuä.
34 E se emprestardes àqueles de quem esperais receber, que mérito há nisso? Também os pecadores emprestam aos pecadores, para receberem outro tanto.
35 Itaŋga, hiqä himä-wiuŋqä iquauŋqä eŋgaŋguti, iquauŋi äŋguä iwimäkpŋqäuä. ‘Ämaqä tqu, aŋgumä mändapqä yäŋqiyä’ kŋuä qäyä indqänäpu, qanyinä wipŋqäuä. He suqä iiŋä imäkpqe, Goti Haqä Yätutaŋä Iqueqä ymeqä äpmepu, qänakndaŋi nätmatqä kuapänä Iqueqä hipa iutaŋi mapnuwiqä. Goti Hanjuwä Iqu, ämaqä qu Iquenyqä ‘äŋguiqä’ mätquä ipu, suqä quvqä imäkätqätaŋguwä iquauŋi, äŋguänä ämitqäuä.
35 Amai, porém a vossos inimigos, fazei bem e emprestai, nunca desanimado; e grande será a vossa recompensa, e sereis filhos do Altíssimo; porque ele é benigno até para com os integrantes e maus.
36 Goti Hiqä Heniqu, ämaqeuŋqä wiuŋqä miqä, huäqä äwunätŋqä-pa, he-pqä huäqä heunätŋqeqä” ätukqe.
36 Sede misericordiosos, como também vosso Pai é misericordioso.
37 “He ämaqä iquauqä suqeŋqä iwäsäupu, ‘Ämaqä quvqä-quaiqä’ matqä pambiyä. He iiŋä mimäkqaŋgpqe, Goti Hanjuwä Iqu heŋä-pqe memäkqä yäŋqiyä. Ämaqä hŋqu suqä quvqä imäkqaŋgqeŋqä, ‘Iqueŋi pizqä päkiyä’ mätquä pambiyä. He e mätquä iqaŋgpqe, Goti Hanjuwä Iqu henyqä e mätquä yäŋqiyä. He suqä quvqä qäyä etqueqaŋgpi, heqä äwqe haŋuä imäknäpu, hui enyänä. He iiŋä imäkqaŋgpqe, Goti Hanjuwä Iqu heŋi, iiŋä emäkäŋqiyä” ätukqe.
37 Não julgueis, e não sereis julgados; não condeneis, e não sereis condenados; perdoai, e sereis perdoados.
38 “He nätmatqä ämaqeu vqaŋgpqe, Goti Hanjuwä Iqu nätmatqä tiiŋä hetapäŋqiyä. Iqu qa maŋguä ämanyuäqe, mändi äkisäutä, aŋgumä hui ämanyueqaŋga maŋguä ämnätä, hui qua mäŋi äpäkŋgqä-paŋä iiŋä hetapäŋqiyä. He nätmatqä qäyunä äwipqä-paŋä iiŋi, asä iiŋä hetapäŋqiyä” ätukqe.
38 Dai, e ser-vos-á dado; boa medida, recalcada, sacudida e transbordando vos deitarão no regaço; porque com a mesma medida com que medis, vos medirão a vós.
39 Iwä Iqu iquauŋi, kukŋuä ktqe tiiŋä-pqe ätukqe. “Ämaqä hiŋuä quvqä hŋqu, hiŋuä quvqä hŋqueŋi, äŋguä itmetä hänaqeŋi äŋguä motqueniqiyä? Oeyä, qäquaqu qua hovqä bu päwäyŋqinyqä.
39 E propôs-lhes também uma parábola: Pode porventura um cego guiar outro cego? não cairão ambos no barranco?
40 Ämaqä hŋqu näqŋqä ämetqe, iqueqä näqŋqä-vqä iqueŋi, mämäwqätäuqä yäŋqiyä. Ämaqä näqŋqä eeqänä qäpu ämapqä iqua, quwqä näqŋqä-vqä iqutäŋi, asänäŋä hipŋqäuä” ätukqe.
40 Não é o discípulo mais do que o seu mestre; mas todo o que for bem instruído será como o seu mestre.
41 “Si tqä tta-tuŋgueqä hiŋuiu, hinoqukuä wäŋqä änyätaŋgqä ipi äqunätnä, tqä hiŋui zä naqänäŋä iqu qäyä witaŋgi kŋuä mindqäŋquki, suŋqä tutndi?
41 Por que vês o argueiro no olho de teu irmão, e não reparas na trave que está no teu próprio olho?
42 Iŋi äänä etaŋgikä? Tqä hiŋuiuŋi, zä naqänäŋä hŋqu qäyä witaŋgi hiŋuä änä mäquŋquä itnä, tqä tta-tuŋguequeŋi, ‘Tasi-guequkiyä, tqä hiŋuiuŋi, hinoqukui nyi huätä makmäumqänä-qe,’ äänä tutŋqäwä? Si wopqä itnä, kukŋuinä tqä-qukiyi. Zä naqänäŋä tqä hiŋuiu äwiŋqe, huätä ganä mamändŋqeqä. Iiŋä itŋi, si hiŋuä äŋguä äqänätnä, tqä tta-tuŋguequeä hinoqukui, huätä mamäutŋqeqä” ätukqe.
42 Ou como podes dizer a teu irmão: Irmão, deixa-me tirar o argueiro que está no teu olho, não vendo tu mesmo a trave que está no teu? Hipócrita! tira primeiro a trave do teu olho; e então verás bem para tirar o argueiro que está no olho de teu irmão.
43 “Zä äŋguä di, näŋqä ququvqä maqiyqä yänä. Itaŋga, zä quvqä di, häukuä äŋguä maqiyqä yäŋqiyä.
43 Porque não há árvore boa que dê mau fruto nem tampouco árvore má que dê bom fruto.
44 Ämaqe, zä-häukuä hiŋuä äqunäpu, ‘äŋguätiyä, quvqätiyä?’ kŋuä indqämbŋqäuä. Qu zä-yäuŋguä maeqä guä yäŋä-täŋä iqiŋi, zä-eaqä häukui dupŋqe, mäwqä ipŋqäuä. Qu wainqäŋqänä kŋuä indqäŋga äupqe, guä yäŋä-täŋä iquauŋi, hiŋgi manduqä ipŋqäuä.
44 Porque cada árvore se conhece pelo seu próprio fruto; pois dos espinheiros não se colhem figos, nem dos abrolhos se vindimam uvas.
45 Iiŋä eŋqä-paŋi, ämaqä äŋguänäŋä iqua, kŋuä äŋguänäŋä indqänäpu, suqä äŋguänäŋä di imäkpŋqäuä. Ämaqä quvqä iqua, kŋuä quvqä huitaŋä-huitaŋä indqänäpu, suqä quvqä imäkpŋqäuä. Ämaqä iquauqä kukŋui, ii iquauqä kŋuä indqäŋqä dutanjqä” ätukqe.
45 O homem bom, do bom tesouro do seu coração tira o bem; e o homem mau, do seu mau tesouro tira o mal; pois do que há em abundância no coração, disso fala a boca.
46 Itaŋgi “He ‘Naqä Iqukiyä’ ändäpiyä-qe, Nyaqä kukŋuiŋqä qänaknä manyiyqä itqäŋuwi, suŋqäwä?
46 E por que me chamais: Senhor, Senhor, e não fazeis o que eu vos digo?
47 Ämaqä Nyinyqä äpätä, Nyaqä kukŋuä qätä änyiyätä, qänaknä iqäqä iquenyqe, Nyi näqŋqä hitapmqänä.
47 Todo aquele que vem a mim, e ouve as minhas palavras, e as pratica, eu vos mostrarei a quem é semelhante:
48 Ämaqä iqu tiinjqä. Ämaqä hŋqu, qua mäŋqä mämä äptäqe, hikä iuŋi aŋä haqeqi yäŋänäqŋqä ämätqä-paŋä, iiŋiqä. Maqŋqä hitaŋgua, eqä huakä ätimäutä, aŋä du yäŋänäqŋqä äpäsqäqe, ämaqä iqu aŋä yäŋänäqŋqä ämätätqä-qae, aŋi ämeŋä miqä yäŋqiyä.
48 É semelhante ao homem que, edificando uma casa, cavou, abriu profunda vala, e pôs os alicerces sobre a rocha; e vindo a enchente, bateu com ímpeto a torrente naquela casa, e não a pôde abalar, porque tinha sido bem edificada.
49 Ämaqä hŋqu Nyaqä kukŋui qätä änyiyätä, qänaknä miqä iqä iqu, ii tiinjqä. Ämaqä qua mäqueqä aŋä hiŋginä ämätätqe, qänakndaŋi eqä huakä äpätä, aŋi qui imäkätä, qua iqi äpäkŋgqä-paŋä iiŋiqä” ätukqe.
49 Mas o que ouve e não pratica é semelhante a um homem que edificou uma casa sobre terra, sem alicerces, na qual bateu com ímpeto a torrente, e logo caiu; e foi grande a ruína daquela casa.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lucas 6, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.