Marcos 12
Anutu Täŋo Man (IOU) vs NTLH
1 Jesutä ude yäŋpäŋ yäput peŋpäŋ man wärani ŋode yäwetkuk; Äma ekäni kubätä kome kubäken wain epän täŋ moreŋpäŋ yewa täŋ-äyäŋurek. Täŋpäŋ wain mujipi yeŋ yäwatpäŋ umeni yäpmäkta komeni täŋkaŋ watä ämata yot kubä täŋ imek. Ude täŋ moreŋpäŋ wain epän u watäni itta äma ätu yepmaŋkaŋ kome ban kubäken kwek.
1 Depois Jesus começou a falar por meio de parábolas . Ele disse:
2 Kwekopäŋ mujipi yäpmäk-yäpmäk kadäni keräp taŋirän mujipi ätu inita ketpäŋ yäpmäŋ imiŋ äbäkta epän ämani kubä iwerän kwek.
2 Quando chegou o tempo da colheita, o dono enviou um empregado para receber a sua parte.
3 Kuŋirän wain epän watä äma unitä äma u kaŋpäŋä utpäŋ iwat kireŋpewä äneŋi ketäŋ kwek.
3 Mas os lavradores agarraram o empregado, bateram nele e o mandaram de volta sem nada.
4 Täŋpäŋ wain epän mähemitä nadäŋpäŋ äneŋi epän ämani kubä iwerän kwek. Iwerän kuŋirän iŋitkaŋ gwäki däpmäŋ kärapmitpäŋ waki täŋ imineŋ.
4 O dono mandou mais um empregado, mas eles bateram na cabeça dele e o trataram de um modo vergonhoso.
5 Ude täŋirä äneŋi kubä iwerän kukgän täŋpek. Iwerän kuŋirän kumäŋ-kumäŋ utneŋ. Täŋirä wain epän mähemitä pen kubäkubä yäwerän kuŋirä ätu uwä däpmäŋpäŋ yepmaŋpä kuneŋ, ätu uwä kumäŋ-kumäŋ däpmäk täneŋ.
5 E ainda outro foi mandado para lá, mas os lavradores o mataram. E o mesmo aconteceu com muitos mais — uns foram surrados, e outros foram mortos.
6 Eruk, yepmaŋpän kuŋ moreŋtäko iniken nanaki-inik unitägän iränä upäŋ iwerän kwek. Näkŋaken nanakna ŋonitä kwänä oraŋ imiŋpäŋ mani api buramineŋ yäk.
6 E agora a única pessoa que o dono da plantação tinha para mandar lá era o seu querido filho. Finalmente ele o mandou, pensando assim: “O meu filho eles vão respeitar.”
7 Eruk, nanaki-iniktä kwänä wain epän täŋo watä äma unitä nanaki-inik u kaŋpäŋä yäŋpäŋ-nadäk ŋode täneŋ; Unitä epän ŋo mähemi api täŋpek yäk. Unita uritna epän ŋo ninta biŋam kaŋ täŋpän! yäŋ yäneŋ.
7 Mas os lavradores disseram uns aos outros: “Este é o filho do dono; ele vai herdar a plantação. Vamos matá-lo, e a plantação será nossa.”
8 Ude yäŋpäŋ iŋitpäŋ kumäŋ-kumäŋ utpäŋ gupi wain epän gägäni käda maŋpä kuneŋ.
8 — Então agarraram o filho, e o mataram, e jogaram o corpo para fora da plantação.
9 Jesutä man wärani ude yäŋpäŋ ŋode yäwetkuk; Epän mähemitä watä äma u kowata jide api täŋ yämek? Ŋode api täŋpek; Kuŋpäŋä wain epän watä it täŋkuŋo u däpmäŋ moreŋpäŋä watä äma kodaki yepmaŋpek yäk.
9 Aí Jesus perguntou:
10 Anutu täŋo man ŋode kudän täwani u nämo daniŋpäŋ nadäk täkaŋ?
10 Vocês não leram o que as
11 Anututä ude täŋpewän ahäŋirän kaŋpäŋ gäripi pähap nadäkamäŋ yäk. Sam 118:22,23
11 Isso foi feito pelo Senhor
12 Jesutä ude yäŋirän Juda täŋo intäjukun ämatä nadäŋkuŋ; Jesu ninta yäŋpäŋ man wärani u yäyak. Ude nadäŋpäŋ iŋitnayäŋ täŋkuŋo upäŋkaŋ ämawebetä Jesuta gäripi nadäk täŋkuŋo unita umuntaŋpäŋ Jesu kakätäŋpeŋ kuŋkuŋ.
12 Os líderes judeus sabiam que a parábola era contra eles e quiseram prender Jesus, mas tinham medo do povo. Por isso deixaram Jesus em paz e foram embora.
13 Kuŋpäŋ Parisi ämakät äma Herot täŋo äbotken nanik ätu Jesu täŋo mani nadäkta yäwerä kuŋkuŋ. Jesutä man goret yäwän nadäŋkaŋ uterak kaŋ iŋitna yäŋkaŋ kuŋkuŋ.
13 Depois mandaram que alguns fariseus e alguns membros do partido de Herodes fossem falar com Jesus a fim de conseguirem alguma prova contra ele.
14 Ude nadäŋpäŋ Jesu kaŋ-ahäŋpäŋ bänep ärik-ärik man ŋode iwetkuŋ; Yäwoŋärewani äma, nin gäkŋo mebäri nadäkamäŋ. Gäk jopman nämo yäk täyan. Ämata nadäwätäk nämo täŋpäŋ man burenigän yäk täyan. Gäk äma ärowani äpani nämo yäpmäŋ daniŋpäŋ kuduptagän Anutu täŋo kädet siwoŋigän niwetpäŋ niwoŋärek täk täyan. Unita niweri nadäna; Nin Juda naniktä Rom gapmanta takis moneŋ imikta nintäŋo baga mantä yäjiwät täyak ba nämo?
14 Eles chegaram e disseram: — Mestre, sabemos que o senhor é honesto e não se importa com a opinião dos outros. O senhor não julga pela aparência, mas ensina a verdade sobre a maneira de viver que Deus exige. Diga: é ou não é contra a nossa
15 Imik täkäna ba imik tänero? Ude iwerirä Jesutä jopman täŋo mebäri nadäwän tärewäpäŋ yäwetkuk; In imata jopman näkŋatkaŋ? Eruk moneŋ kubä yäpmäŋ päbä namä käwa.
15 Mas Jesus percebeu a malícia deles e respondeu:
16 Yäweränä moneŋ kubä imiŋkuŋ. Imiŋirä kaŋpäŋ yäwetkuk; Moneŋ ŋo terak netä täŋo iŋami dapun ba wäpitä itak? Ude yäwerirän yäŋkuŋ; Rom gapman täŋo intäjukun äma Sisa unitäŋotä itak yäk.
16 Eles trouxeram, e ele perguntou: Eles responderam: — São do Imperador.
17 Ude yäwäwä Jesutä yäwetkuk; Eruk ket ŋode nadäwut; In imaka Rom gapmanta imikta yäwani u inita kaŋ imut. Täŋ, imaka imaka Anututa imikta yäwani u Anututa kaŋ imut yäk. Ude yäwänkaŋ kikŋutpäŋ nadäwätäk pähap täŋkuŋ.
17 Então Jesus disse: E eles ficaram admirados com Jesus.
18 Kepma ugän äma ätu Satyusi äbotken naniktä Jesuken äbuŋ. (Satyusi äma uwä kumbani-ken nanik akukakuk nämo pätak yäŋ nadäk täŋkuŋonik.) Äbäŋpäŋ ŋode iwetkuŋ;
18 Alguns saduceus , os quais afirmam que ninguém ressuscita, chegaram perto de Jesus e disseram:
19 Yäwoŋärewani äma, Mosestä ninta man kudän ŋode täŋ nimiŋkuk; Äma kubätä webe yäpmäŋpäŋ komenita yeri kubä nämo bäyaŋkaŋ kumäŋirän monänitä webeni kajat yäpmäŋpäŋ tuänita biŋam yeri bäyaŋ imek yäŋ yäŋkuk.
19 — Mestre, Moisés escreveu para nós a seguinte lei : “Se um homem morrer e deixar a esposa sem filhos, o irmão dele deve casar com a viúva, para terem filhos, que serão considerados filhos do irmão que morreu.”
20 — ausente —
20 Acontece que havia sete irmãos. O mais velho casou e morreu sem deixar filhos.
21 — ausente —
21 O segundo casou com a viúva e morreu sem deixar filhos. Aconteceu a mesma coisa com o terceiro.
22 — ausente —
22 Afinal, os sete irmãos casaram com a mesma mulher e morreram sem deixar filhos. Depois de todos eles, a mulher também morreu.
23 Eruk kumbanitä akukakuk kadäni pähapken webe uwä netäta biŋam api täŋpek? yäŋ iwetkuŋ.
23 Portanto, no dia da ressurreição, quando todos os mortos tornarem a viver, de qual dos sete a mulher vai ser esposa? Pois todos eles casaram com ela!
24 Ude iwerirä Jesutä yäwetkuk; In nadäk-nadäk goret nadäkaŋ u mebäri ŋodeta; In Anutu täŋo man kudän täwani ba Anutu täŋo kehäromita guŋ takinik täk täkaŋ unita yäk.
24 Jesus respondeu:
25 Ittäŋgän kumbani-ken naniktä akuŋpäŋ ämawebe u nädapi nämo api täneŋ yäk. Aŋero kunum gänaŋ itkaŋ uwä webe yäpmäk-yäpmäk nämo täk täkaŋ ude ämawebe jop api itneŋ yäk.
25 Pois, quando os mortos ressuscitarem, serão como os anjos do céu, e ninguém casará.
26 Kumbani-ken nanik akukakukta yäkaŋ unita täwera nadäwut; Mosestä man bian kudän täŋkuko uterak ŋode nämo daniŋpäŋ nadäk täkaŋ ba? Mosestä päya terak mebet täŋirän kaŋkaŋ u dubini-ken kuŋirän Anututä iwetkuk; Näk Anutu, Abraham, Aisak, Jekop unitä naniŋ orerani yäŋ iwetkuk.
26 Vocês nunca leram no
27 Anututä ude iwetkuko unita ŋode nadäwut; Anutu u äma kodak irani täŋo Anutu, kumbani täŋo nämo. Ämatä kumäŋpäŋ paot-inik täk täkaŋ yäŋ nadäk täkaŋ u goret-inik nadäk täkaŋ! yäk.
27 E Deus não é Deus dos mortos e sim dos vivos. Vocês estão completamente errados!
28 Täŋpäŋ Baga man yäwoŋärewani äma kubätä äbäŋpäŋ Jesu-kät Satyusi äma ukät man yäŋpäŋ-nadäk täŋ itkuŋo u nadäŋkuk. Jesutä Satyusi man kowata tägagän yäwet irirän nadäŋpäŋä Jesu iwet yabäŋkuk; A, baga man jidetä intäjukun-inik täyak?
28 Um mestre da Lei que estava ali ouviu a discussão. Viu que Jesus tinha dado uma boa resposta e por isso perguntou: — Qual é o mais importante de todos os mandamentos da
29 Ude yäwänä Jesutä ŋode iwetkuk; Baga man intäjukun itak uwä ŋode; Juda ämawebe juku peŋpäŋ nadäkot! Ekäni Anutunin u Ekäni bureni kubägän.
29 Jesus respondeu:
30 Unita Ekäni Anutukata gäripi-inik nadäwen. Bänepka, gupka, nadäk-nadäkka kumän-tagän Anutu-ken pewen yäk.
30 Ame o Senhor, seu Deus, com todo o coração, com toda a alma, com toda a mente e com todas as forças.”
31 E kubä ŋode; Gäkŋata nadäk täyan udegän notkayeta nadäŋ yämen. Baga man kubätä yarä ŋo nämoinik yärepmitak yäk.
31 E o segundo mais importante é este: “Ame os outros como você ama a você mesmo.” Não existe outro mandamento mais importante do que esses dois.
32 Ude yäŋirän Parisi äma unitä yäŋkuk; Yäwoŋärewani äma, gäk yäŋiri nadäwa siwoŋi täyak yäk. Bureni yäyan. Anutu u Ekäni bureni kubägän, u udewani kubä nämo itak yäk.
32 Então o mestre da Lei disse a Jesus: — Muito bem, Mestre! O senhor disse a verdade. Ele é o único Deus, e não existe outro além dele.
33 U bänepka nadäk-nadäkka ba kehäromika kudup imen ba gäkŋata nadäk täyan udegän notkapakta bänep iron täŋ imeno unitä Anutu iniŋ oretta äŋnak-äŋnak gäripi nikek mebäri mebäri yärepmit morekamän yäk.
33 Devemos amar a Deus com todo o nosso coração, com toda a nossa mente e com todas as nossas forças e também devemos amar os outros como amamos a nós mesmos. Pois é melhor obedecer a estes dois mandamentos do que trazer animais para serem queimados no altar e oferecer outros sacrifícios a Deus.
34 Ude yäŋirän Jesutä nadäwän siwoŋi täŋirän iwetkuk; Gäk Anutu täŋo kaŋiwat yewa dubini-ken itan yäŋ gabäŋpäŋ-nadätat yäk. Täŋpäkaŋ kadäni uken ämatä Jesu iwet yabäk ätukät täkta umuntaŋpäŋ peŋkuŋ.
34 Jesus viu que o mestre da Lei tinha respondido com sabedoria e disse: Depois disso ninguém tinha coragem de fazer mais perguntas a Jesus.
35 Kadäni kubä Jesutä kudupi yot gänaŋ ämawebe yäŋpäŋ-yäwoŋärek täŋ itkaŋ ŋode yäwet yabäŋkuk; Imata Baga man yäwoŋärewani ämatä Kristota Devit täŋo nanaki kubä, komen ämagän yäŋ yäk täkaŋ?
35 Quando Jesus estava ensinando no pátio do Templo, perguntou:
36 Anutu täŋo Munapiktä nadäk-nadäk imänkaŋ Devittä ŋode yäŋkuk;
36 Pois Davi, inspirado pelo Espírito Santo, escreveu:
37 Eruk, u kawut! Devit ini uwä Kristota Ekänina yäŋ yäŋkuko unita imata Kristo u Devit täŋo orani jopi kubä yäŋ yäk täkaŋ? Jesutä man ude yäŋirän ämawebe äbot päke u gäripi-inik nadäŋkuŋ.
37 O próprio Davi chama o Messias de Senhor. Portanto, como é que o Messias pode ser descendente de Davi? Uma grande multidão escutava com prazer o que Jesus ensinava.
38 Täŋpäŋ äneŋi ŋode yäŋpäŋ-yäwoŋäreŋkuk; Baga man yäwoŋärewani ämata ket nadäŋpäŋ kuŋatkot! Äma uwä ämawebetä nibäŋpäŋ biŋam yäwut yäŋ nadäŋpäŋ tek säkgämän käroŋi täŋkaŋ ämawebe iŋami-kengän kuŋat täkaŋ.
38 Ele dizia ao povo:
39 Käbeyä yot gänaŋ äma ekäni täŋo bägup-ken maŋit täkaŋ, intäjukun itta. Ba äŋnak-äŋnak taŋi täktäk kadäni-ken bägup udewani-kengän intäjukun itnayäŋ nadäk täkaŋ.
39 preferem os lugares de honra nas
40 Äma udewanitä webe kajattä yot gänaŋ äroŋpäŋ tuŋumi yäyomägat täkaŋ. Ba ämawebetä nibäwut yäŋkaŋ yäŋapik man käroŋi boham yäŋ yäpmäŋ kuk täkaŋ. Ude täk täkaŋ unita kämi kowata bäräpi ärowani api yäpneŋ yäk.
40 Exploram as viúvas e roubam os seus bens; e, para disfarçarem, fazem orações compridas. Portanto, o castigo que eles vão sofrer será pior ainda!
41 Kudupi yot gänaŋ äroŋkaŋ Jesu moneŋ pewani-ken kukŋi käda itkaŋ yabäŋ yäwat irirän ämawebe äbä moneŋ pewä äpmok täŋkuŋ. Täŋkaŋ äma tuŋum ikek mäyaptä äbäŋpäŋ moneŋ pähap pewä äpmok täŋkuŋ.
41 Jesus estava no pátio do Templo, sentado perto da caixa das ofertas, olhando com atenção as pessoas que punham dinheiro ali. Muitos ricos davam muito dinheiro.
42 Täŋirä webe kajat jopi jäwäri kubä unitä äbä moneŋ gämäni täpuri yarä pewän äpmoŋkumän.
42 Então chegou uma viúva pobre e pôs na caixa duas moedinhas de pouco valor.
43 Ude täŋirän Jesutä webe kajat u kaŋpäŋ iwaräntäkiye yäŋ-päbä yepmaŋpäŋ yäwetkuk; Näk bureni täwetat yäk. Webe kajat jopi jäwäri ŋonitä moneŋ peyak uwä ätu pähaptä pekaŋ ŋo yärepmitak yäk.
43 Aí Jesus chamou os discípulos e disse:
44 Ämawebe päke u moneŋ bureni pat yämiŋirä uken nanik yarä-gänpäŋ pekaŋ yäk. Täŋ, webe kajat ŋowä ude nämo täyak. Nämo, täpuri iŋirako uwä kudup peŋkaŋ jopi-inik itak yäk.
44 Porque os outros deram do que estava sobrando. Porém ela, que é tão pobre, deu tudo o que tinha para viver.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Marcos 12, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.