Lucas 20
Anutu Täŋo Man (IOU) vs NVT
1 Kepma kubäta Jesu kudupi eŋi gänaŋ äroŋpäŋ ämawebe Manbiŋam Täga u yäŋahäŋpäŋ yäwetpäŋ yäwoŋärek täŋkuk. Yäwetpäŋ yäwoŋärek täŋ irirän bämop äma intäjukun täŋpani ätu, ba Baga man yäwoŋärewani äma ätukät Juda täŋo äma ekäni ekäni ätutä man iwetnayäŋ dubini-ken äbuŋ.
1 Certo dia, quando Jesus ensinava o povo e anunciava as boas-novas no templo, os principais sacerdotes, os mestres da lei e os líderes do povo se aproximaram dele
2 Äbäŋpäŋ iwetkuŋ; E! Gäk imaka täk täyan ŋo netätä gäwerirän täk täyan?
2 e perguntaram: “Com que autoridade você faz essas coisas? Quem lhe deu esse direito?”.
3 Iweräwä Jesutä man kowata ŋode yäwetkuk; Eruk näk udegän, man kubä täwerira kowata näwerut!
3 “Primeiro, deixe-me fazer uma pergunta”, respondeu ele.
4 Jontä ume ärut yämik täŋkuko uwä nadäk-nadäk Anutu-ken yäpmäŋkaŋ täk täŋkukonik ba ini nadäŋpäŋ täk täŋkukonik?
4 “A autoridade de João para batizar vinha do céu ou era apenas humana?”
5 Ude yäwet yabäwänä jide yäne yäŋ nadäŋpäŋ yäŋpäŋ-nadäk ŋode täŋkuŋ; Nintä Anutu-ken nanik yäpmäŋkaŋ täŋkuk yäŋ yänawä Jesutä ŋode niwerayäŋ; Upäŋ imata mani nämo nadäŋkuŋ? yäŋ niwerayäŋ yäk.
5 Eles discutiram a questão entre si: “Se dissermos que vinha do céu, ele perguntará por que não cremos em João.
6 Täŋä Jon uwä ini nadäŋpäŋ täŋkuk yäŋ yänawä ämawebetä ninta kokwawak nadäŋpäŋ mobätä kumäŋ-kumäŋ nidäpnayäŋ yäk. Jon uwä profet kubä, Anutu-ken nanik yäŋ nadäk täkaŋ unita ude täga nämo yäne yäk.
6 Mas, se dissermos que era apenas humana, seremos apedrejados pela multidão, pois todos estão convencidos de que João era profeta”.
7 Nadäŋ-bäräp ude täŋpäŋ Jesu iwetkuŋ; Ninä Jontä ume ärut yämik täŋkuko unitäŋo mebäri nämo nadäkamäŋ yäk.
7 Por fim, responderam a Jesus que não sabiam.
8 Yäwäwä yäwetkuk; Eruk, näk udegän netätä näwerirän täk täyat unitäŋo mebäri nämo täwerayäŋ.
8 E Jesus replicou: “Então eu também não direi com que autoridade faço essas coisas”.
9 Jesutä ude yäŋpäŋ man wärani ŋode yäwetkuk; Äma ekäni kubätä kome kubäken wain piä kubä täŋpek. Täŋpäŋ peŋkaŋ wain piä u watäni itta äma ätu yepmaŋkaŋ kome ban kubäken päŋku kadäni käroŋi-inik irek.
9 Em seguida, Jesus se voltou para o povo e contou a seguinte parábola: “Um homem plantou um vinhedo e o arrendou a alguns lavradores. Depois, partiu para um lugar distante, onde passou um longo tempo.
10 Päŋku irirän wain mujipi yäpmäk-yäpmäk kadäni keräp taŋirän mujipi ätu inita ketpäŋ yäpmäŋ imiŋ äbäkta äma kubä iwerän kwek. Eruk kumaŋ päŋku wain piäken ahäwänä wain piä watä äma unitä äma u iŋitpäŋ päripmäŋpäŋ tewä äneŋi ketäŋ kwek.
10 Na época da colheita da uva, enviou um de seus servos para receber sua parte da produção. Os lavradores atacaram o servo, o espancaram e o mandaram de volta, de mãos vazias.
11 Ketäŋ päŋku piä mähemi-ken ahäwänä kaŋpäŋ äneŋi äma kubä iwerän kwek. Kwänä wain piä watä äma unitä äma u iŋitpäŋ päripmäŋpäŋ waki täŋ imiŋpäŋ tewä u imaka, ketäŋ kwek.
11 Então o dono da propriedade enviou outro servo, mas eles também o insultaram, o espancaram e o mandaram de volta, de mãos vazias.
12 Piä watä ämatä ude täŋpäwä piä mähemitä äneŋi äma kubä iwerän kwek. Kwänä äma u utpewä kumäŋ-däpurek täŋirän yewa gägäni-ken maŋpä kuneŋ.
12 Enviou ainda um terceiro, e eles o feriram e o expulsaram do vinhedo.
13 Piä äma ätu däpmäŋtäko piä mähemitä jide täŋpet yäŋ nadäŋpäŋ ŋode nadäwek; Nanakna bureni-inik ŋonitä päŋku yäwänä bureni yäŋ nadäŋpäŋ mani käwep buramineŋ yäk. Ude nadäŋpäŋ iniken nanaki iwerän kwek.
13 “‘Que farei?’, disse o dono do vinhedo. ‘Já sei; enviarei meu filho amado. Certamente eles o respeitarão.’
14 Eruk kwänä wain piä täŋo watä äma unitäŋo nanaki-inik u kaŋpäŋä yäŋpäŋ-nadäk ŋode täneŋ; Nanaki ŋonitä piä ŋo mähemi api täŋpek yäk. Unita uritna piä ŋo ninta biŋam kaŋ täŋpän yäk.
14 “No entanto, quando os lavradores viram o filho, disseram uns aos outros: ‘Aí vem o herdeiro da propriedade. Vamos matá-lo e tomar posse desta terra!’.
15 Ude yäŋpäŋä iwat kireŋpewä yewa gägäni-ken kuŋirän iŋitpäŋ kumäŋ-kumäŋ utneŋ.
15 Então o arrastaram para fora do vinhedo e o mataram. “O que vocês acham que o dono do vinhedo fará com eles?”, perguntou Jesus.
16 U ŋode täŋ yämek; Piä mähemitä äbäŋpäŋ watä äma biani kumäŋ-kumäŋ däpmäŋpäŋ watä äma kodaki yepmaŋpek. Ude yäweränä ämawebe päke itkuŋo unitä nadäŋpäŋ iwetkuŋ; Ude ahäwektawä!
16 “Ele virá, matará os lavradores, e arrendará o vinhedo a outros.” “Que isso jamais aconteça!”, disseram os que o ouviam.
17 Ude iweräwä Jesutä dapun kehäromigän yabäŋpäŋ ŋode yäwetkuk; Eruk, Anutu täŋo man ŋode kudän täwani unitäŋo mebäri jide?
17 Jesus olhou para eles e perguntou: “Então o que significa esta passagem das Escrituras: ‘A pedra que os construtores rejeitaram se tornou a pedra angular’?
18 Unita ŋode täwera nadäwut; Bek bämopi uterak äma kubätä maŋpäŋä bumta api urek. Ba bek unitä äma kubä terak maŋpäŋä äma u kumäŋ-kumäŋ api däpmäŋ jakŋirek.
18 Quem tropeçar nessa pedra será despedaçado, e aquele sobre quem ela cair será reduzido a pó”.
19 Jesutä man wärani ude yäŋirän bämop äma ba Baga man yäwoŋärewani äma unitä nadäwä tärewäpäŋ yäŋkuŋ; Bureni! Man wärani wain piä terak utpäŋ yäyak u ninta yäyak yäk. Ude yäŋpäŋ pengän iŋitpäŋ manken tenayäŋ nadäŋkuŋopäŋ ämawebeta umuntaŋpäŋ peŋkuŋ.
19 Os mestres da lei e os principais sacerdotes queriam prender Jesus ali mesmo, pois perceberam que eles eram os lavradores maus a que Jesus se referia. No entanto, tinham medo da reação do povo.
20 Täŋpäŋ Jesu iŋitta kädetta wäyäkŋeŋpäŋ iwaräntäŋ yäpmäŋ kuŋatkuŋ. Täŋkaŋ äma ätu Jesu man goret yäŋirän kaŋpäŋ iŋitpäŋ gapman keri-ken pekta yäniŋ kireŋpewä kuŋkuŋ. Eruk äma unitä Jesutä ninta äma täŋyäkŋarani nämo yäŋ nadäwekta yäŋpäŋ äma täga iŋam dapun äworeŋpäŋ päŋku ahäŋ imiŋkuŋ.
20 Esperando uma oportunidade, os líderes enviaram espiões que fingiam ser pessoas sinceras. Tentaram fazer Jesus dizer algo que pudesse ser relatado ao governador romano, de modo que ele fosse preso.
21 Ahäŋ imiŋpäŋ Jesu ŋode iwetkuŋ; Yäwoŋärewani äma! Nin nadäkamäŋ, gäk äma siwoŋi. Imaka imaka yäŋiri burenigän ahäk täkaŋ. Anutu täŋo kädet siwoŋigän niwetpäŋ näwoŋärek täk täyan. Ba man yäk täyan uwä äma wäpi biŋam ärowani ba äpani unita umun nämo täŋkaŋ niwet täyan.
21 Disseram: “Mestre, sabemos que o senhor fala e ensina o que é certo, não se deixa influenciar por outros e ensina o caminho de Deus de acordo com a verdade.
22 Ude täk täyan unita nin Juda naniktä Rom gapmanta takis moneŋ täga imik täkamäŋ ba nämo, unitäŋo mebäri niweri nadäna.
22 Então, diga-nos: É certo pagar impostos a César ou não?”.
23 Yäwäwä Jesutä yäŋ-yäkŋarani täŋo mebäri yabäŋpäŋ-nadäŋkaŋ yäwetkuk;
23 Jesus percebeu a hipocrisia deles e disse:
24 Moneŋ kubä namä käwa yäk. Yäwänä moneŋ kubä imiŋkuŋ. Imäwä ŋode yäwet yabäŋkuk; Moneŋ ŋo terak netä täŋo iŋami dapun ba wäpitä itak? Yäwänä iwetkuŋ; Rom gapman täŋo intäjukun äma Sisa unitäŋotä itak yäk.
24 “Mostrem-me uma moeda de prata. De quem são a imagem e o título nela gravados?”. “De César”, responderam.
25 Yäwäwä Jesutä yäwetkuk; Eruk ket ŋode nadäwut. In imaka imaka Rom gapmanta imikta yäwani u inita kaŋ imut. Täŋ, imaka imaka Anututa imikta yäwani u Anututa kaŋ imut.
25 “Então deem a César o que pertence a César, e deem a Deus o que pertence a Deus”, disse ele.
26 Ude yäwänkaŋ kikŋutpäŋ-nadäwätäk täŋpäŋ kum itkuŋ. Ämawebe iŋamiken Jesutä goret kubä nämo yäwän kaŋpäŋ iŋitta täŋpä wawäpäŋ jop itkuŋ.
26 Eles não conseguiam apanhá-lo em nada que ele dizia diante do povo. Em vez disso, admiraram-se de sua resposta e se calaram.
27 Ude täŋkaŋ kuŋirä äma ätu Satyusi äbotken naniktä Jesuken äbuŋ. (Satyusi äma uwä kumbani-ken nanik akukakuk nämo pätak yäŋ nadäk täŋkuŋonik.)
27 Então vieram a Jesus alguns saduceus, líderes religiosos que afirmam não haver ressurreição dos mortos,
28 Eruk abäŋpäŋ Jesu ŋode iwet yabäŋkuŋ; Yäwoŋärewani äma, Mosestä ninta man kudän ŋode täŋ nimiŋkuk; Äma kubätä webe yäpmäŋpäŋ komenita yeri kubä nämo bäyaŋkaŋ kumäŋirän monänitä webeni kajat yäpmäŋpäŋ tuänita biŋam yeri bäyaŋ imek yäŋ yäŋkuk.
28 e perguntaram: “Mestre, Moisés nos deu uma lei segundo a qual se um homem morrer e deixar a esposa sem filhos, o irmão dele deve se casar com a viúva e ter um filho que dará continuidade ao nome do irmão.
29 U nadäŋiri manbiŋam kubä ŋode gäwetna nadä; Bianä ini buap 7 itkuŋowä tuänitä webe kubä yäpmäŋpäŋ yeri kubä nämo peŋkaŋ kumbuk.
29 Numa família havia sete irmãos. O mais velho se casou e morreu sem deixar filhos.
30 Täŋirän monänitä webe ugänpäŋ yäpuk. Yäpmäŋpäŋ udegän yeri kubä nämo peŋkaŋ kumbuk.
30 O segundo irmão se casou com a viúva, mas também morreu.
31 Kumäŋirän gwekitä webe ugänpäŋ koreŋpäŋ udegän yeri kubä nämo peŋkaŋ kumbuk. Udegän udegän buap 7 uwä webe ugänpäŋ yäpmäŋpäŋ yeri kubä nämo peŋkaŋ kumän-tagän kumbuŋ.
31 Então o terceiro irmão se casou com ela. O mesmo aconteceu aos sete irmãos, que morreram sem deixar filhos.
32 Äpiye 7tä kumäŋirä webeni kajat udegän mäden kumbuk.
32 Por fim, a mulher também morreu.
33 Eruk, kumbanitä akukakuk kadäni-ken webe uwä netäta biŋam api täŋpek? yäŋ iwetkuŋ.
33 Diga-nos, de quem ela será esposa na ressurreição? Afinal, os sete se casaram com ela”.
34 Ude iweräwä Jesutä yäwetkuk; In nadäkaŋ? Ämawebe Nädapi täktäk uwä kome terak ŋo täk täkaŋ.
34 Jesus respondeu: “O casamento é para pessoas deste mundo.
35 Upäŋkaŋ kadäni pähapken ämawebe kumbani-ken naniktä akukta biŋam u Anututä yäpmäŋ akwayäŋ täyak-ken uken nädapi täktäk äneŋi nämo api täneŋ.
35 Mas, na era futura, aqueles que forem considerados dignos de ser ressuscitados dos mortos não se casarão nem se darão em casamento,
36 Kadäni uken äma wari nämo api kumneŋ, aŋerotä kumäk-kumäki nämo itkaŋ udegän. U kumbani-ken nanik akunayäŋ täkaŋ unitä Anutu täŋo iroŋiniye ude äworeŋpäŋ api itneŋ.
36 e nunca mais morrerão. Nesse sentido, serão como os anjos. São filhos de Deus e filhos da ressurreição.
37 Kumbani-ken naniktä akukakukta yäkaŋ unita ŋode täwera nadäwut; Mosestä man kudän täŋ nimiŋkuko uterak kumbani-ken nanik akukakuk u imaka bureni yäŋ niwetpäŋ niwoŋärek täk täyak. Mosestä päya kädäp mebet ikek unitäŋo manbiŋam kudän täŋpäŋ ŋode imaka kudän täŋkuk; Ekäni u Abraham, Aisak, Jekop täŋo Anututä itak yäŋ yäŋkuk.
37 “Agora, quanto a haver ressurreição dos mortos, o próprio Moisés provou isso quando escreveu a respeito do arbusto em chamas. Ele se referiu ao Senhor como ‘o Deus de Abraão, o Deus de Isaque e o Deus de Jacó’.
38 Man ude yäŋkuko unitä ŋode niwoŋäretak; Anututä nadäwän ämawebe kuduptagän, kumbani ba kodaki bok u irit ikek täkaŋ. Unita ŋode täga yäne; Anutu u kumbani täŋo Anutu nämo. Uwä kodak irani täŋo Anutu.
38 Portanto, ele é o Deus dos vivos, e não dos mortos, pois para ele todos vivem”.
39 Jesutä ude yäwerirän Baga man yäwoŋärewani äma ätutä iwetkuŋ; Yäwoŋärewani äma, kowata täga niwetan yäk.
39 “Mestre, o senhor disse bem!”, comentaram alguns mestres da lei.
40 Täŋpäŋ äneŋi iwet yabäkta umuntaŋpäŋ peŋkuŋ.
40 E ninguém mais teve coragem de lhe fazer perguntas.
41 Täŋpäkaŋ Jesutä ämawebe ŋode yäwet yabäŋkuk; Man goret ŋode imata yäk täkaŋ? Kristo u Devit täŋo nanaki, komen ämagän yäŋ yäk täkaŋ. Upäŋkaŋ ude nämo!
41 Então Jesus lhes perguntou: “Por que se diz que o Cristo é filho de Davi?
42 Devit ini uwä Sam kubä terak ŋode kudän täŋkuk;
42 Afinal, o próprio Davi escreveu no Livro de Salmos: ‘O Senhor disse ao meu Senhor, Sente-se no lugar de honra à minha direita
43 Gäk dubina-ken äbä maŋiriri wäpka biŋam gamiŋkaŋ iwankaye yäpmäŋpäŋ gämotka-kengän api yepmaŋpet yäk. Sam 110:1
43 até que eu humilhe seus inimigos, e os ponha debaixo de seus pés’.
44 Eruk, u kawut! Devit ini uwä Kristota Ekänina yäŋ yäŋkuko unita jide täŋpäŋ Kristo u Devit täŋo orani jopi kubä yäŋ yäk täkaŋ?
44 Uma vez que Davi chamou o Cristo de ‘meu Senhor’, como ele pode ser filho de Davi?”.
45 Ämawebe u Jesu täŋo man u nadäŋ irirä iwaräntäkiye ŋode yäwetkuk;
45 Então, enquanto as multidões o ouviam, Jesus se voltou para seus discípulos e disse:
46 In Baga man yäwoŋärewani ämatä kuŋat täkaŋ ude nämo kuŋatneŋ. Uwä ämawebetä nibäŋpäŋ wäpi biŋam ikek yäŋ niwerut yäŋkaŋ tek käroŋi säkgämän wädäwä ärowäkaŋ ämawebe iŋamiken kuŋat täkaŋ. Ba kädet miŋin kuŋarirä ämawebetä yabäŋpäŋ yäniŋ oretta gäripi nadäk täkaŋ. Täŋkaŋ käbeyä eŋi gänaŋ ba äŋnak-äŋnak pähap täk täkaŋ-ken äroŋpäŋ äma ärowanitä irani-ken itta gäripi nadäk täkaŋ.
46 “Cuidado com os mestres da lei! Eles gostam de se exibir com vestes longas e de receber saudações respeitosas quando andam pelas praças. E como gostam de sentar-se nos lugares de honra nas sinagogas e à cabeceira da mesa nos banquetes!
47 Äma udewani uwä webe kajattä eŋi gänaŋ äroŋkaŋ tuŋumi yäyomägat täkaŋ. Ba ämawebetä nibäŋpäŋ äma siwoŋi yäŋ niwerut yäŋkaŋ yäŋapik man käroŋi boham yäk täkaŋ. Äma udewani uwä Anututä kowata waki taŋi-inik api yämek.
47 No entanto, tomam posse dos bens das viúvas de maneira desonesta e, depois, para dar a impressão de piedade, fazem longas orações em público. Por causa disso, serão duramente castigados”.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lucas 20, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.