Atos 23
Anutu Täŋo Man (IOU) vs NVT
1 Täŋirä Pol Juda täŋo äma ekäni ekäni-kät bämop äma intäjukun täŋpani dapun taŋi yabäŋpäŋ ŋode yäwetkuk; Notnaye! Näk Anutu iŋamiken siwoŋi kuŋararo unita kädet u iwatpäŋ it yäpmäŋ abätat ŋonita bänepnatä täga nadätat yäk. Näk imaka waki kubä nämo tät yäŋ nadätat yäk.
1 Paulo olhou fixamente para o conselho dos líderes do povo e disse: “Irmãos, tenho vivido diante de Deus com a consciência limpa”.
2 Ude yäwänä bämop äma intäjukun täŋpani wäpi Ananias unitä äma Pol dubini-ken itkuŋo u yäwetkuk; Meni däpmäŋ gäreput!
2 No mesmo instante, o sumo sacerdote Ananias ordenou aos que estavam perto de Paulo que lhe dessem um tapa na boca.
3 Yäwänä Poltä kowata ŋode iwetkuk; Anututä gäkŋa uyaku api gurek yäk. Nadäkinikka nämopäŋ tek säkgämän säkgämän täk täyan! Moses täŋo baga man iwatpäŋ manken nepmaŋkaŋ äbäno maŋit itan? Ude täno upäŋkaŋ baga man gäkŋa irepmitpäŋ yäniŋ kireŋpewi nutkaŋ yäk.
3 Então Paulo lhe disse: “Deus o ferirá, seu grande hipócrita! Que espécie de juiz é o senhor, desrespeitando a lei ao mandar me agredir dessa forma?”.
4 Yäwänä äma tuän itkuŋonitä nadäŋpäŋ Pol iwetkuŋ; Jide? Gäk bämop äma intäjukun täŋpani ŋo yäŋärok man iwerayäŋ yäŋpäŋ yäyan?
4 Os que estavam perto de Paulo lhe disseram: “Você ousa insultar o sumo sacerdote de Deus?”.
5 Yäwäwä Poltä yäwetkuk; Notnaye, näk äma ŋonita bämop äma intäjukun täŋpani yäŋ nämo nadätat. Unita näk goret yät yäk. Anutu täŋo mantä ŋode yäyak; In intäjukun ämajiye man waki nämo yäwetneŋ.
5 “Irmãos, não sabia que ele era o sumo sacerdote”, respondeu Paulo. “Pois as Escrituras dizem: ‘Não fale mal de suas autoridades’.”
6 Eruk, Poltä äma päke itkuŋo u ŋode yabäŋpäŋ-nadäŋkuk; Ätu Satyusi äma, ätuwä Parisi äma. Ude nadäŋpäŋä gera täŋpäŋ ŋode yäwetkuk; Notnaye, näk Parisi äma kubä. Ba nana imaka, Parisi äma yäk. Näk nadäkinik ŋode täyat; Äma kumbanitä äneŋi api akuneŋ. Mebäri unita yäŋpäŋ manken ŋo nepmaŋkaŋ.
6 Sabendo Paulo que alguns membros do conselho dos líderes do povo eram saduceus e outros fariseus, gritou: “Irmãos, sou fariseu, como eram meus antepassados! E estou sendo julgado por causa de minha esperança na ressurreição dos mortos!”.
7 Poltä man ude yäwänä Parisi Satyusi bämopi-ken man yäŋkaŋ bumta yäŋ-awätkuŋ. Täŋpäŋ käbeyä u duŋ-weŋkuk.
7 Quando Paulo disse isso, o conselho se dividiu, fariseus contra saduceus,
8 Imata, Satyusi äma ŋode nadäk täkaŋ; Äma kumbani-ken naniktä äneŋi täga nämo api akuneŋ. Ba aŋero ba mäjo nämo itkaŋ yäŋ nadäk täkaŋ. Upäŋkaŋ Parisi ämatä man unita nadäkinik täk täkaŋ.
8 pois os saduceus afirmam não haver ressurreição, nem anjos, nem espíritos, mas os fariseus creem em todas essas coisas.
9 Mebäri unita yäŋuruk-uruk pähap yäŋtäŋ kuŋkaŋ abäk täŋkuŋ. Täŋpäkaŋ Baga man yäwoŋärewani äma itkuŋo u ätu Parisi äbotken nanik. Äma unitä akuŋpäŋ Pol gärak itpäŋ man kehäromigän ŋode yäŋkuŋ; Ude nämo! Äma ŋoken goret kubä nämo käkamäŋ. Aŋero ba mäjo kubätä iwerirän käwep man ŋo yäyak!
9 Houve grande alvoroço. Alguns dos mestres da lei que eram fariseus se levantaram e começaram a discutir energicamente. “Não vemos nada de errado com este homem!”, gritavam. “Talvez um espírito ou um anjo tenha falado a ele!”
10 Ude yäŋtäŋ kuŋkaŋ äbäk täŋtäŋgän ämik bureni täŋpäŋ Pol gupi yäpmäŋ däkŋeneŋ yäŋ nadäŋpäŋ komi äma täŋo intäjukun äma u umuntaŋkuk. Ude nadäŋpäŋ komi ämatä Pol Juda äma keri-ken nanik yomägat yäpmäŋ komi ämatä ini yotken kukta yäwerän äpmoŋkuŋ.
10 A discussão ficou cada vez mais violenta, e o comandante teve medo de que Paulo fosse feito em pedaços. Assim, ordenou que os soldados o retirassem à força e o levassem de volta à fortaleza.
11 Imagut päŋku tewä parirän bipani Ekänitä Pol ahäŋ imiŋpäŋ iwetkuk; Gäk nämo umuntäwen! Kehärom taŋpäŋ bätakigän kuŋaren yäk. Näkŋo manbiŋam Jerusalem yotpärare-ken yäŋahätan udegän Rom komeken api täŋpen yäŋ nadäŋ gamitat.
11 Naquela noite, o Senhor apareceu a Paulo e disse: “Tenha ânimo, Paulo! Assim como você testemunhou a meu respeito aqui em Jerusalém, deve fazê-lo também em Roma”.
12 Patkuŋo yäŋeŋirän Juda äma ätutä käbeyä täŋpäŋ Pol utpewä kumäkta man yäŋpäŋ-nadäŋpäŋ yäŋkehäromtak man ŋode yäŋkuŋ; Pol bureni-inik api utpena kumbek. Pol utpena kumäkta itsämäŋkaŋ ketem ume nämoinik api näne.
12 Na manhã seguinte, alguns judeus se juntaram para conspirar, jurando solenemente que não comeriam nem beberiam antes de matar Paulo.
13 Äma yäŋkehäromtak man yäŋkuŋo u 40 ba 45 udetä yäŋkuŋ.
13 A conspiração envolveu mais de quarenta homens.
14 Äma unitä bämop äma intäjukun täŋpani-kät Juda täŋo äma ekäni ekäniken ahäŋ yämiŋpäŋ ŋode yäŋkuŋ; Nin yäŋkehäromtak man ŋode yäkamäŋ yäk. Ketem täpuri kubä nämoinik naŋkaŋ it yäpmäŋ kuŋkä eruk, Pol api utpena kumbek.
14 Foram aos principais sacerdotes e aos líderes do povo e lhes disseram: “Juramos solenemente, sob pena de castigo divino, que não comeremos nem beberemos antes de matar Paulo.
15 Unita inä Pol tewä yäpmäŋ äpäkta manbiŋam pewä yäpmäŋ komi äma täŋo intäjukun ämaken kwän. Jop man ŋode kaŋ yäŋikŋarut; Pol tewä äbä mebärini ket täŋpäŋ niwerirän kaŋ nadäna. Eruk ude yäŋpewä äbäŋirän, ninä kädet-ken jämjäm patpäŋ api utne yäk.
15 Agora peçam, vocês e o conselho dos líderes do povo, que o comandante traga Paulo de volta ao conselho. Finjam que os senhores desejam examinar o caso com mais detalhes. Nós o mataremos no caminho”.
16 Eruk, Pol wanori täŋo nanak kubä itkaŋ nadäŋirän man u yäŋkuŋ. Yäŋirä nadäŋkaŋ komi ämatä yotken kuŋpäŋ äwäŋi Pol päro iwetkuk;
16 Contudo, o sobrinho de Paulo, filho de sua irmã, soube do plano deles e foi à fortaleza contar a seu tio.
17 Iweränä Poltä komi äma täŋo intäjukun äma kubäta yäŋpewän äbänä iwetkuk; Äma ŋo man kubä yäpmäŋ äbätak unita yäŋikŋat yäpmäŋ intäjukun ämaken ku.
17 Então Paulo mandou chamar um dos oficiais romanos e disse: “Leve este rapaz ao comandante. Ele tem algo importante para lhe contar”.
18 Ude iweränä komi äma unitä yäŋikŋat yäpmäŋ intäjukun ämaniken u kuŋkuk. Kuŋpäŋ yäŋkuk; Äma ŋonitä man kubä gäwerayäŋ yäwänpäŋ Pol komi yotken irani unitä peŋ näwet-pewän yäŋikŋat yäpmäŋ äbätat yäk.
18 O oficial o levou ao comandante e explicou: “O preso Paulo me chamou e pediu que eu trouxesse ao senhor este rapaz, pois ele tem algo a lhe contar”.
19 Ude iweränä intäjukun äma unitä äma gubaŋi u imagut yäpmäŋ päŋku inigän teŋpäŋ ŋode iwet yabäŋkuk; Ima man näwerayäŋ äbätan?
19 O comandante tomou o rapaz pela mão e o levou à parte. “O que você quer me dizer?”, perguntou.
20 Yäwänä äma gubaŋi unitä ŋode iwetkuk; Juda ämatä kwep gäkä Pol iniŋ kireŋpewi äpmokta äbä gäwet yabänayäŋ. Man topmäŋ itkaŋ yäk. Äbä jop manman ŋode api yäŋgäkŋatneŋ; Nin Pol täŋo man mebäri unita ket nadänayäŋ.
20 O sobrinho de Paulo respondeu: “Alguns judeus pedirão que o senhor apresente Paulo diante da reunião do conselho amanhã, fingindo que desejam obter mais informações.
21 Ude yänayäŋ täkaŋ upäŋkaŋ gäk unitäŋo man nämo nadäŋ yämen! Äma 40 ba 45 ude unitä Pol utta jämjäm itkaŋ yäk. Äma uwä yäŋkehäromtak man ŋode yäŋkuŋ; Nin Pol utpena kumäkta itsämäŋkaŋ ketem ba ume kubä nämoinik api näne yäŋ yäŋkuŋ. Ude yäŋkuŋo apiŋowä gäkä kowata man jide yäwayäŋ täyan unita itsämäŋkaŋ yäk.
21 Não acredite neles. Há mais de quarenta homens emboscados para matar Paulo. Juraram solenemente, sob pena de castigo divino, que não comeriam nem beberiam antes de matá-lo. Estão de prontidão, apenas esperando sua permissão”.
22 Eruk, komi äma täŋo intäjukun äma unitä jukuman kehäromi ŋode iwetkaŋ iniŋ kireŋpewän kuŋkuk; Man näwetan ŋo äneŋi äma kubä nämoinik iweren yäk.
22 O comandante despediu o rapaz e o advertiu: “Não deixe ninguém saber que você me contou isso”.
23 Eruk, komi äma täŋo intäjukun äma unitä komi äma täŋo watä ämaniye yarä yäŋpewän äbänpäŋ ŋode yäwetkuk; Ek täŋo komi äma 200 udekät komi äma ätu hos terak kuŋarani 70 ukät komi äma boham ikek 200 ude yämaguränkaŋ 9’kirok bipani Sisaria komeken kukta täŋtuŋum täkot yäk.
23 Então o comandante chamou dois de seus oficiais e ordenou: “Preparem duzentos soldados para partir a Cesareia hoje às nove da noite. Levem também duzentos lanceiros e setenta soldados a cavalo.
24 Polta imaka, hos kubä täŋket taŋpäŋ kaŋ peŋ imut yäk. Täŋkaŋ eruk, watäni säkgämän itpäŋ imagut yäpmäŋ päŋku Sisaria kome täŋo kaŋiwat epän täŋpani äma wäpi Feliks uken kaŋ ahäwut yäk.
24 Providenciem um cavalo para Paulo e levem-no em segurança ao governador Félix”.
25 Ude yäwetkaŋ Feliksta manbiŋam ŋode kudän täŋpäŋ yämiŋkuk;
25 Em seguida, escreveu a seguinte carta ao governador:
26 Näk Klodius Lisiastä äma ekäni ärowani Feliks unita manbiŋam ŋode kudän täŋ gamitat. Kepma täga.
26 “De Cláudio Lísias ao excelentíssimo governador Félix. Saudações.
27 Juda naniktä äma ŋo iŋitpäŋ utpewä kumbayäŋ täŋirän näkä äma ŋo Rom kome mähem yäŋ nadäŋpäŋ komi ämanaye-kät päŋku täŋkentäŋ imiŋpäŋ keri-ken nanik yäyomägat yäpmäŋ äbämäŋ.
27 “Este homem foi capturado por alguns judeus que estavam prestes a matá-lo quando cheguei com meus soldados. Ao ser informado de que ele era cidadão romano, transferi-o para um lugar seguro.
28 Unita näkä mebäri ima terak täkaŋ yäŋ nadäkta imagut yäpmäŋ Juda täŋo intäjukun ämaniyeken kut.
28 Então levei-o diante do conselho supremo dos judeus para investigar o motivo das acusações.
29 Kuŋpäŋ yäwet yabäwawä iniken baga man ätu terak wohutpäŋ yäŋkuŋ. Upäŋkaŋ manken teŋpäŋ utpewä kumäkta ba komi yotken tekta momi kubä nämo kat.
29 Não demorei a descobrir que ele era acusado de algo relacionado à lei religiosa, sem dúvida nada que justificasse a pena de morte ou mesmo a prisão.
30 Täro upäŋkaŋ utpewä kumäkta man käbop käbop topmaŋo biŋam u nadäŋpäŋ unita gäkken bäräŋeŋ tewa äretak. Täŋkaŋ Juda nanik manken teŋo u yäwetpewa äreŋkaŋ u ima mebärita manken teŋo iŋamka-ken api yäŋahäneŋ. Eruk, näkŋo manbiŋam gäka kudän täyat u ude. Näk Klodius Lisiastä kudän täyat.
30 Fui informado, porém, de uma conspiração para matá-lo e enviei-o de imediato ao senhor. Também informei aos acusadores que devem apresentar suas denúncias diante do senhor”.
31 Eruk komi äma, intäjukun ämani täŋo man buramiŋpäŋ bipani ugän Pol imagut yäpmäŋ Antipatris yotpärare-ken kuŋkuŋ.
31 Naquela noite, os soldados cumpriram as ordens que haviam recebido e levaram Paulo até Antipátride.
32 Kuŋkuŋo yäŋewänä komi äma hos terak kuŋarani u Pol imagut yäpmäŋ Sisaria yotpärare-ken kuŋirä komi äma ätuwä äneŋi äyäŋutpeŋ Jerusalem kuŋkuŋ.
32 Voltaram à fortaleza na manhã seguinte, enquanto a cavalaria prosseguiu com ele.
33 Täŋpäkaŋ komi äma hos terak kuŋarani u kumaŋ päŋku Sisaria yotpärare-ken ahäŋpäŋä Klodius Lisiastä manbiŋam kudän täŋkuko u gapman täŋo kaŋiwat äma Feliks unita imiŋkaŋ Pol imaka, iŋamiken yäŋikŋat yäpmäŋ päŋku tewä itkuk.
33 Quando chegaram a Cesareia, apresentaram Paulo e a carta ao governador Félix.
34 Tewä irirän Felikstä manbiŋam u daniŋpäŋ nadäŋkaŋ Pol iwet yabäŋkuk; Gäk komeka taŋi de? Yäwänä Poltä iwetkuk; Komena taŋi Silisia yäk.
34 O governador leu a carta e perguntou a Paulo de que província ele era. “Da Cilícia”, respondeu Paulo.
35 Yäwänä Felikstä kowata ŋode yäŋkuk; Kwikinik iriri äma manken gepmaŋo unitä äbäkaŋ yäŋiri kaŋ nadäwa yäk. Ude yäŋkaŋ watä äma yäwerän Pol yäpmäŋpäŋ gapman täŋo yot, Herottä täŋpani, u tewä irirän watä it imiŋkuŋ.
35 “Ouvirei seu caso pessoalmente quando seus acusadores chegarem”, disse o governador. Em seguida, ordenou que Paulo fosse mantido na prisão do palácio que Herodes havia construído.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Atos 23, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.