Atos 22
Anutu Täŋo Man (IOU) vs NVT
1 Nanaye, notnaye, in juku peŋpäŋ nadäkot! Näk imaka goret kubä nämo täŋira nepmäŋitkaŋ unitäŋo mebäri yäŋ ahäwayäŋ yäk.
1 “Irmãos e pais”, disse Paulo. “Ouçam-me enquanto apresento minha defesa.”
2 Poltä iniken man kotäk Hibru uterak yäŋirän unita u nadäŋpäŋ kwikinik-inik it yäpmäŋ kuŋkuŋ. Kwikinik irirä Poltä äneŋi ŋode yäŋkuk;
2 Quando o ouviram falar em aramaico, o silêncio foi ainda maior.
3 Näk Juda äma kubä yäk. Meŋnatä Silisia kome, Tasus yotpärare-ken bäyaŋkukopäŋ äbä yotpärare ŋo itpäŋ tägaŋkut yäk. Äbekniye oraniye täŋo baga man kudupta yäŋpäŋ-näwoŋärek täk täŋkuko uwä Gamaliel. Uwä näkŋo yäŋpäŋ-näwoŋärek äma ude yäk. Ude täŋirän näk intä Anutu täŋo nadäk-gärip u iwatpäŋ täkta pipiri intä täk täkaŋ udegän täŋ yäpmäŋ äbut.
3 Então Paulo disse: “Sou judeu, nascido em Tarso, cidade da Cilícia. Fui criado aqui em Jerusalém e educado por Gamaliel. Como aluno dele, fui instruído rigorosamente em nossas leis e nos costumes judaicos. Tornei-me muito zeloso de honrar a Deus em tudo que fazia, como vocês são hoje.
4 Näk äma Jesu täŋo Kädet iwarani u täŋpäwak täŋ yäpmäŋ äbut. Äma ba webe bok ätu yentä pädät täŋpäŋ komi yotken yämagut yäpmäŋ kuk täŋkut. Täŋkaŋ ätu kumäŋ-kumäŋ däpmäk täŋkut yäk.
4 E fui ao encalço dos seguidores do Caminho, perseguindo alguns até a morte, prendendo homens e mulheres e lançando-os na prisão.
5 Bämop äma intäjukun täŋpani Ananias, ba Juda täŋo äma ekäni ekäni u näkä ude täŋkuro u kudup nadäkaŋ. Unitä täga täwetnayäŋ yäk. Kadäni kubäta näk Jesu täŋo Kädet iwarani Damaskus yotpärare-ken itkaŋ u yepmäŋit yäpmäŋ päbä komi yotken Jerusalem ŋo yepmakta nadäŋkut. Ude nadäŋira ini ŋo nanik täŋo äma ekäni ekänitä noriye Damaskus itkaŋ u Näk ude api täŋpet yäŋ yäwet yabäkta manbiŋam kudän täŋpäŋ namiŋkuŋ.
5 O sumo sacerdote e todo o conselho dos líderes do povo podem confirmar isso. Recebi deles cartas para nossos irmãos judeus em Damasco que me autorizavam a trazer os seguidores do Caminho de lá para Jerusalém, em cadeias, para serem castigados.
6 Kudän täŋpäŋ namä yäpmäŋ Damaskus kädet kuŋtäŋgän kepma bämopi taŋirän imaka kubä pit kubägän ŋode ahäŋ namiŋkuk; Peŋyäŋek pähap kubä kunum gänaŋ naniktä peŋyäŋeŋpäŋ nabäŋkuk.
6 “Quando me aproximava de Damasco, por volta do meio-dia, de repente uma luz muito intensa brilhou ao meu redor.
7 Ude täŋirän näk kome terak maŋ patkaŋ gera kubä ŋode nadäŋkut; Sol! Sol! Gäk imata komi namik täyan?
7 Caí no chão e ouvi uma voz que me disse: ‘Saulo, Saulo, por que você me persegue?’.
8 Yäwänä näkä yäŋkut; Ekäni, gäk netä? Ude yäŋira unitä yäŋkuk; Näk Jesu Nasaret nanik upäŋ gäkä näk täŋpiwak täkaŋ yäk.
8 “‘Quem és tu, Senhor?’, perguntei. “E a voz respondeu: ‘Sou Jesus, o nazareno,
9 Täŋpäkaŋ äma näkkät bok itkumäŋo u peŋyäŋek ugän kaŋkuŋo upäŋkaŋ man kotäk ahäŋkuko u nämo nadäŋkuŋ.
9 Os que me acompanhavam viram a luz, mas não entenderam a voz daquele que falava comigo.
10 Ude täŋkaŋ näkä yäŋkut; Ekäni, unita näk jide täŋpet? Yäŋira näwetkuk; Gäk akuŋkaŋ Damaskus yotpärare-ken ku! U kuŋiri äma kubä uken itak. Unita epän man yäŋ gamiŋkuro u, uken kwikaŋ unitä api gäwerek yäk.
10 “Então perguntei: ‘Que devo fazer, Senhor?’. “E o Senhor me disse: ‘Levante-se e entre em Damasco, onde lhe dirão tudo que você deve fazer’.
11 Täŋpäkaŋ peŋyäŋek unitäŋo ägonitä täŋpewän dapuna bipmäŋ urirän imaka imaka täga nämo yabäŋkut. Ude täŋira ämanaye dubina-ken itkuŋo unitä nepmäŋit yäpmäŋ Damaskus kuŋkuŋ.
11 “A luz intensa havia me deixado cego, e meus companheiros tiveram de levar-me pela mão a Damasco.
12 Eruk, äma kubä Damaskus komeken itkuko u wäpi Ananias. Äma uwä Anutu gämori-kengän itkaŋ Moses täŋo baga man säkgämän iwarän täwani. Juda äma Damaskus itkaŋ unitä äma u oraŋ imik täŋkuŋonik.
12 Vivia ali Ananias, um homem devoto, dedicado à lei e muito respeitado por todos os judeus da cidade.
13 Täŋpäkaŋ äma unitä päbä dubina-ken itpäŋ ŋode näwetkuk; Notnapak Sol, dapunka äneŋi ijiwi kut yäk. Ude yäŋirän uterakgän dapun ijiwa kwäpäŋ kaŋkut.
13 Ele veio, colocou-se ao meu lado e disse: ‘Irmão Saulo, volte a enxergar’. E, naquele mesmo instante, pude vê-lo.
14 Käwawä yäŋkuk; Äbekniye oraniye täŋo Anutu unitä iniken nadäk tawaŋ u nadäkta gäk iwoyäŋpäŋ gepmaŋkuk yäk. Ba Siwoŋi Äma u kakta ba mani kotäk nadäkta iwoyäŋpäŋ gepmaŋkuk yäk.
14 “Então ele disse: ‘O Deus de nossos antepassados escolheu você para conhecer a vontade dele e para ver o Justo e ouvi-lo falar.
15 Unita gäk imaka kaŋkuno ba nadäŋkuno unitäŋo biŋam ämawebe api yäwetpäŋ yäwoŋärewen yäk.
15 Você será testemunha dele, dizendo a todos o que viu e ouviu.
16 Unita imata kadäni käroŋi itsämben? Akuŋpäŋ Ekäni wäpi yäŋpäŋ ume äruriri momika kumän ärut moreŋ gamayäŋ yäk.
16 O que está esperando? Levante-se e seja batizado! Fique limpo de seus pecados invocando o nome do Senhor’.
17 Poltä ude yäwetpäŋ ämawebe äneŋi ŋode yäwetgän täŋkuk; Eruk, kadäni käroŋi kuŋattäŋgän Jerusalem ŋo äneŋi äbut yäk. Äbäŋpäŋ kepma kubäta kudupi yot gänaŋ äroŋkuro Anutu-ken yäŋapik man yäŋ itkaŋ däpmonken ude bumik Ekäni kaŋkut.
17 “Depois que voltei a Jerusalém, estava orando no templo e tive uma visão,
18 Kaŋira ŋode näwetkuk; Gäk bäräŋeŋ akuŋkaŋ Jerusalem u peŋpeŋ ku! yäk. Näkŋo manbiŋam yotpärare ŋoken yäŋahäwayäŋ täyan u nämo nadäŋ gaminayäŋ yäk.
18 na qual o Senhor me dizia: ‘Depressa! Saia de Jerusalém, pois o povo daqui não aceitará seu testemunho a meu respeito’.
19 Yäwänä näkä yäŋkut; Ekäni, ini-tägän näkŋo biŋam ŋode u nadäkaŋ; Näk bian Juda täŋo käbeyä yot komeni komeni itkaŋ-ken u äroŋpäŋ ämawebe Jesuta nadäkinik täŋpani u däpmäŋpäŋ yepmäŋitpäŋ komi yotken yepmak täŋkut.
19 “E eu respondi: ‘Senhor, sem dúvida eles sabem que em cada sinagoga eu prendia e açoitava aqueles que criam em ti.
20 Ba kadäni Stiven gäkŋo man yäŋahäŋtäŋ kuŋattäyon utpewä kumbuko u näk imaka, it yämiŋira täŋkuŋ. Täŋirä yabäŋkaŋ bänep täga nadäŋkut. Ba äma utkuŋo unitäŋo tek käroŋi unita watäni it yämiŋira täŋkuŋ.
20 E quando Estêvão, tua testemunha, foi morto, eu estava inteiramente de acordo. Fiquei ali e guardei os mantos que eles tiraram quando foram apedrejá-lo’.
21 Ude yäwawä Ekänitä ŋode näwetkuk; Ku! yäk. Guŋ äbot ban itkaŋ uken näkŋo manbiŋam yäwetpäŋ yäwoŋärekta ganiŋ kirewayäŋ yäŋ näwetkuk.
21 “Mas o Senhor me disse: ‘Vá, pois eu o enviarei para longe, para os gentios’”.
22 Eruk, Poltä guŋ äbotta yäŋirän Juda naniktä nadäŋpäŋ man wari nadäkta bitnäŋpäŋ kähän gera yäŋpäŋ yäŋkuŋ; Utpewä kumbän! Äma ŋodewani kome terak itnaŋi nämo!
22 A multidão ouviu Paulo até ele dizer essa palavra. Então começaram a gritar: “Fora com esse sujeito! Ele não merece viver!”.
23 Kähän gera ude yäŋpäŋ kokwawak terak iniken tek punin nanik yäŋopmäŋ täŋpä kwäpäŋ kugun poriŋpäŋ ureŋ täŋpä punin äroŋkuŋ.
23 Gritavam, arrancavam seus mantos e jogavam poeira para o alto.
24 Ude täŋirä komi äma täŋo intäjukun äma unitä komi ämaniye peŋ yäwet-pewän Pol yäpmäŋ yot gänaŋ äroŋkuŋ. Yäpmäŋ äroŋirä intäjukun äma unitä yäwet-pewän Polta kokwawak täŋ imiŋkuŋo u mebäri nadäkta päripmäŋpäŋ iwet yabänayäŋ täŋkuŋ.
24 O comandante trouxe Paulo para dentro e ordenou que ele fosse açoitado e interrogado a fim de descobrir por que a multidão tinha ficado tão furiosa.
25 Ude täŋpäŋ eruk Pol täŋo keri kuroŋi pädät täŋpäŋ päripnayäŋ täŋirä Pol komi äma kubä iwet yabäŋkuk; Jide? Rom gapman täŋo baga man terak kädet ŋode kubä pätak ba nämo pätak? yäk. In näk, Rom kome mähempäŋ, manken nämo nepmaŋkaŋ imata intäjukun nutnayäŋ täkaŋ? Ude täkaŋ u täga?
25 Quando amarravam Paulo para açoitá-lo, ele disse ao oficial que estava ali: “A lei permite açoitar um cidadão romano sem que ele tenha sido julgado?”.
26 Poltä ude yäwänä komi äma unitä päŋku intäjukun ämani ŋode iwetkuk; Ai, jide täŋpayäŋ? Äma ŋowä Rom kome mähem kubä yäk.
26 Ao ouvir isso, o oficial foi ao comandante e perguntou: “O que o senhor está fazendo? Este homem é cidadão romano!”.
27 Ude iweränä komi äma täŋo intäjukun äma unitä Polken äbäŋpäŋ iwetkuk; Gäk näwet! Gäk Rom kome mähem bureni? Iweränä Poltä Ei, näk Rom kome mähem yäŋ iwetkuk.
27 O comandante perguntou a Paulo: “Diga-me, você é cidadão romano?”. Ele respondeu: “Sim, eu sou”.
28 Ude iweränä intäjukun ämatä yäŋkuk; Bureni? Näk Rom kome mähem ude itta nadäŋpäŋ moneŋ taŋi därat yäk. Yäwänä Poltä yäŋkuk; Näk nämo yäk. Näk Rom kome mähem ude ahäŋkuro itat.
28 “Eu também”, disse o comandante. “E paguei caro por minha cidadania!” Paulo respondeu: “Mas eu sou cidadão de nascimento”.
29 Ude yäŋirän komi äma Pol utnayäŋ täŋkuŋo u man u nadäŋkaŋ umuntaŋpäŋ kakätäŋkuŋ. Täŋirä komi äma täŋo intäjukun äma unitä Pol u Rom nanik yäŋ nadäŋpäŋ, ini imaka, umuntaŋkuk. U imata, komi ämaniye yäwerän päŋku yentä pädät täŋkuŋo unita.
29 Quando os soldados que estavam prestes a interrogar Paulo ouviram que ele era cidadão romano, retiraram-se de imediato. Até mesmo o comandante ficou com medo ao saber que Paulo era cidadão romano, pois tinha mandado amarrá-lo.
30 Eruk komi äma täŋo intäjukun äma unitä Juda naniktä Pol waki jide täŋkukta kokwawak nadäŋ imikaŋ yäŋ ket nadäkta nadäŋkuk. Ket nadäwa yäŋkaŋ bämop äma intäjukun täŋpani ba Juda nanik täŋo äma ekäni ekäni käbeyä täŋput yäŋpäŋ yäwetkuk. Käbeyä täŋirä komi äma täŋo intäjukun äma u Pol pit imiŋpäŋ yäŋikŋat yäpmäŋ päŋku äma ekäni ekäni iŋamiken tewän wädäŋkuk.
30 No dia seguinte, o comandante ordenou que os principais sacerdotes se reunissem com o conselho dos líderes do povo. Queria descobrir exatamente qual era o problema, por isso soltou Paulo e mandou que o trouxessem diante deles.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Atos 22, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.