Atos 10
Anutu Täŋo Man (IOU) vs NVT
1 Äma kubä wäpi Konilias. Konilias uwä Sisaria yotpärare uken itkaŋ Rom täŋo komi äma äbot kubä 100 ude unitäŋo intäjukun äma it täŋkukonik. Komi äma äbot u wäpi Itali Äbot yäŋ yäwerani.
1 Morava em Cesareia um oficial do exército romano chamado Cornélio, capitão do Regimento Italiano.
2 Konilias uwä guŋ äbotken nanik upäŋkaŋ ini ba ämawebe ukät irani unitä Juda nanik täŋo Anututa nadäkinik täŋ imiŋpäŋ iniŋoret täŋkuŋonik. Täŋpäŋ Konilias uwä moneŋi Juda äma jäwäri täŋkentäŋ yämik täŋkukonik. Täŋkaŋ kadäni kadäni Anutu-ken yäŋapik man yäk täŋkukonik.
2 Era um homem devoto e temente a Deus, como era também toda a sua família. Dava aos pobres esmolas generosas e sempre orava ao Senhor.
3 Eruk kepma kubä 3’kirok bipäda täŋirän yori gänaŋ itkaŋ jop dupiŋkaŋ Anutu täŋo aŋero kubätä ahäŋ imiŋirän kwawakinik kaŋkuk. Täŋpäŋ aŋero unitä iwetkuk; Konilias!
3 Certa tarde, por volta das três horas, teve uma visão na qual viu um anjo de Deus vir em sua direção e dizer: “Cornélio!”.
4 Yäwänä Koniliastä kaŋpäŋ bumta umuntaŋpäŋ iwetkuk; Ekäni, jide?
4 Temeroso, Cornélio olhou fixamente para o anjo e perguntou: “Que é, senhor?”. E o anjo respondeu: “Suas orações e esmolas subiram até Deus, e ele as guarda na memória.
5 Unita apiŋo ämakaye yepmaŋpi Jopa komeken kut. Kuŋkaŋ äma kubä wäpi Saimon, wäpi kubä Pita u imagut yäpmäŋ äbut yäk.
5 Agora, envie alguns homens a Jope e mande buscar Simão, também chamado Pedro.
6 Saimon uwä äma kubä wäpi Saimongän, imaka imaka tom gupipäŋ täŋpani unitä yotken itak yäk. Tähani u gwägu pähap dubini-ken itak yäŋ iwetkuk.
6 Ele está hospedado com Simão, um homem que trabalha com couro e mora à beira do mar”.
7 Ude iwerän tärewäpäŋ aŋero Konilias teŋpeŋ kuŋkuk. Kuŋirän Koniliastä watä ämani yaräkät komi ämani kubä yäŋpewän äbuŋ. (Komi äma u Anututa nadäkinik täŋpäŋ Konilias-kät bok irani).
7 Assim que o anjo foi embora, Cornélio chamou dois servos de sua casa e um soldado devoto de seu grupo de auxiliares.
8 Eruk äma yaräkubä u äbäŋirä Koniliastä imaka ahäŋ imiŋkuko u kudup yäwerän nadäŋkuŋ. Nadäŋ morewäkaŋ peŋ yäwet-pewän Jopa komeken kuŋkuŋ.
8 Ele lhes contou o que havia acontecido e os enviou a Jope.
9 Kuŋtäŋgän kome bipänä kädet miŋin patkuŋ. Patkuŋo yäŋewänä äneŋi akumaŋ kuŋkuŋ. Kuŋtäŋgän kepma bämop täŋirän Jopa kome keräp taŋkuŋ. Täŋpäkaŋ Pitatä yot itkuko uwä itpäŋ-nadäk bägup punin unu täŋpani unita Anutu-ken yäŋapiwa yäŋkaŋ unu äroŋkuk.
9 No dia seguinte, quando os mensageiros de Cornélio se aproximavam da cidade, Pedro subiu ao terraço para orar. Era cerca de meio-dia,
10 Äro irirän nakta iwäkaŋ ketemta yäŋkuk. Yäwänä ketem api ijiŋirä jop dupiŋkaŋ däpmonken ŋode kaŋkuk;
10 e ele estava com fome. Enquanto a refeição era preparada, entrou num êxtase.
11 Kunum aŋeŋirän imaka kubä äpuk. Äpuko uwä tek taŋi käwuri käwuri yentä topmäŋpäŋ pewä yäpmäŋ kome terak äpäŋirän kaŋkuk.
11 Viu o céu aberto e algo semelhante a um grande lençol ser baixado por suas quatro pontas.
12 Täŋpäŋ tek u gänaŋ tom mebäri mebäri ba gämok, damaŋ ba barak mebäri mebäritä irirä yabäŋkuk.
12 No lençol havia toda espécie de animais, répteis e aves.
13 Pitatä ude yabäŋ yäwat ittäŋgän man kotäk kubä ŋode nadäŋkuk; Pita, gäk aku tom uwä däpmäŋpäŋ naŋ!
13 Então uma voz lhe disse: “Levante-se, Pedro; mate e coma”.
14 Yäŋirän Pitatä yäŋkuk; Ekäni, u nämoinik näŋpayäŋ! Tom u nintäŋo baga mantä nämo nakta yäjiwärani yäk. Ämatä u naŋpäŋ bänepi täŋpä waneŋ. Gäk mebärina nadätan, tom udewani kubä nämoinik nak täyat yäk.
14 “De modo nenhum, Senhor!”, respondeu Pedro. “Jamais comi coisa alguma que fosse considerada impura e imprópria.”
15 Ude yäwänä man kotäk u äneŋi kubäkät ŋode yäŋkuk; Ude nämo! Imaka Anututä u täga yäŋ yäwani u gäkä waki yäŋ täga nämo yäwen yäk.
15 Mas a voz falou novamente: “Não chame de impuro o que Deus purificou”.
16 Täŋpäkaŋ imaka ahäŋ imiŋkuko u kadäni yaräkubä ude äroŋkaŋ äpäk täŋkuk. Kadäni yaräkubä ude kaŋpäŋ nadäwänkaŋ äneŋi wädäŋ yäpmäŋ kunum gänaŋ äroŋkuk.
16 A mesma visão se repetiu três vezes. Então, subitamente, o lençol foi recolhido ao céu.
17 — ausente —
17 Pedro ficou perplexo, pensando em qual seria o significado da visão. Nesse momento, os homens que Cornélio tinha enviado encontraram a casa de Simão. Eles se aproximaram do portão
18 — ausente —
18 e perguntaram se estava hospedado ali Simão, também chamado Pedro.
19 Täŋpäkaŋ Pitawä yot medäp terak unu imaka kudupi kaŋkuko unita pen nadäwätäk täŋ irirän Munapiktä iwetkuk; Nadätan? Yäman umu äma yaräkubä gäka wäyäkŋeŋtäŋ äbäkaŋ yäk.
19 Enquanto Pedro ainda refletia sobre a visão, o Espírito lhe disse: “Três homens vieram procurá-lo.
20 Äma uwä näkŋa yäwetpewa äbäkaŋ unita nadäwätäk nämo täŋpen. Äpmoŋpikaŋ bätakigän penta kut yäk.
20 Levante-se, desça e vá encontrar-se com eles. Não hesite em acompanhá-los, pois eu os enviei”.
21 Munapiktä ude iweränä Pita yäman umu äpmoŋpäŋ äma yaräkubä u yäwetkuk; Äma wäyäkŋeŋtäŋ äbäkaŋ uwä näk ŋo. E, ŋo ima mebärita äbäkaŋ?
21 Pedro desceu e disse aos homens: “Eu sou quem vocês procuram. Por que vieram?”.
22 Yäwänä iwetkuŋ; Komi äma täŋo intäjukun äma wäpi Koniliastä yäŋpewän äbäkamäŋ yäk. Konilias uwä äma siwoŋi. U Anutu iniŋ orerirän Juda ämawebe kuduptagäntä äma unita oraŋ imik täkaŋ yäk. Täŋpäŋ Anutu täŋo kudupi aŋero kubätä ahäŋ imiŋpäŋ Konilias ŋode iwetkuk; Gäk äma kubä wäpi Pita imagut yäpmäŋ kuŋpäŋ gäkŋa yotken teŋiri man nadätak u yäŋirän kaŋ nadä yäŋ iwetkuk.
22 Eles responderam: “Cornélio, um oficial romano, nos enviou. Ele é um homem devoto e temente a Deus, respeitado por todos os judeus. Um santo anjo o instruiu a chamar o senhor à casa dele para que ele ouça sua mensagem”.
23 Ude yäŋirä Pitatä yämagut päŋku ini yotken yepmaŋpän patkuŋ.
23 Então Pedro convidou os homens para se hospedarem ali aquela noite. No dia seguinte, foi com eles, acompanhado de alguns irmãos de Jope.
24 Kuŋtäko bipänä kädet miŋin patkuŋ. Patkuŋo yäŋewänkaŋ äneŋi yäput peŋpäŋ kuŋkä Koniliastä yotpärare-ken Sisaria ahäŋkuŋ. Uken Koniliastä iniken mähemiye ba noriye gägäni ätu yäŋpewän päbä kubä-kengän itsämäŋirä päŋku ahäŋ yämiŋkuŋ.
24 Chegaram a Cesareia no dia seguinte. Cornélio os esperava e havia reunido seus parentes e amigos íntimos.
25 Ahäŋ yämiŋpäŋ yot gänaŋ ärowayäŋ täŋirän kaŋpäŋä Koniliastä Pita gämori-ken gukut imäpmok täŋpäŋ iniŋ orerayäŋ täŋkuk.
25 Quando Pedro chegou à casa, Cornélio veio ao seu encontro e prostrou-se diante dele, adorando-o.
26 Ude täŋirän kaŋpäŋ Pitatä iwetkuk; Ai! Ude imata täyan? Aku! Näk Anutu nämo, näk äma, gäk udewanigän yäk.
26 Mas Pedro o levantou e disse: “Fique de pé! Eu sou apenas um homem como você”.
27 Man ude näwetgäwet täŋtäŋ yot gänaŋ äroŋpäŋ Pitatä ämawebe yot gänaŋ tokŋek irirä yabäŋkuk.
27 Os dois conversaram e depois entraram na casa, onde muitos outros estavam reunidos.
28 Yabäŋpäŋ yäwetkuk; Juda äma nintäŋo mebärinin ŋode käwep nadäk täkaŋ; Ninä, äma guŋ äbotken nanik in udewani kubäkät itpäŋ yäŋpäŋ-nadäk täga tänaŋi nämo. Kädet udeta yäjiwärani yäŋ nadäk täkamäŋ. Täŋ, Anututä däpmonken kudän ŋode näwetpäŋ näwoŋäreŋkuk; Näk äma kubäta nadäwa jiraŋ täga nämo täŋpek, ba äma kubäta ŋode täga nämo nadäwet; U ninkät nanik nämo unita ukät itpäŋ yäŋpäŋ-nadäk tänaŋi nämo.
28 Pedro lhes disse: “Vocês sabem que nossas leis proíbem que um judeu entre num lar gentio como este ou se associe com os gentios. No entanto, Deus me mostrou que não devo mais considerar ninguém impuro ou impróprio.
29 Anututä ude näwoŋäreŋkuko unita ŋo äbäkta nämo bitnäŋkut. E, in ima mebärita yäŋpewä äbätat?
29 Por isso, vim assim que fui chamado, sem levantar objeções. Agora digam por que vocês mandaram me buscar”.
30 Yäwänä Koniliastä ŋode iwetkuk; Kepma 4 gumonita bipäda 3’kirok itkamäŋ ŋodegän täŋirän, näk yot gänaŋ itkaŋ Anutu-ken yäŋapik man yäŋ itkut. Pengän, äma kubä tek paki-inik ägo wabiŋirä iŋamna-ken ahäŋkuk.
30 Cornélio respondeu: “Quatro dias atrás, eu estava orando em casa por volta deste mesmo horário, às três da tarde. De repente, um homem vestido com roupas resplandecentes apareceu diante de mim.
31 Ahäŋ namiŋpäŋ yäŋkuk; Konilias, Anututä gäkŋo yäŋapik man nadäk täyak yäk. Ba gäk moneŋ tuŋumka äma jäwärita yämiŋiri gabäk täyak yäk. Ude täŋiri gabäŋpäŋ kädet unita gäripi nadäŋ gamik täyak yäk.
31 Ele me disse: ‘Cornélio, Deus ouviu sua oração e se lembrou de suas esmolas.
32 Unita apiŋo ämakaye yepmaŋpi Jopa komeken kut yäk. Kuŋkaŋ äma kubä wäpi Saimon, wäpi kubä Pita imagut yäpmäŋ äbut yäk. Saimon uwä äma kubä wäpi Saimongän, imaka imaka tom gupipäŋ täŋpani unitä yotken itak yäk. Tähani u gwägu pähap dubini-ken itak yäk.
32 Agora, envie mensageiros a Jope e mande buscar Simão, também chamado Pedro. Ele está hospedado na casa de Simão, um homem que trabalha com couro e mora à beira do mar’.
33 Äma unitä ude näwerirän eruk, bäräŋeŋ gäk gämagutta äma ätu peŋ yäwetpewa kuŋkuŋ. Täŋpäkaŋ gäk ŋo äbäkta nämo bitnäŋkuno unita bänep täga nadäŋ gamitat yäk. Eruk, man kuduptagän Ekänitä nin niwetta gäwetkuko u niweri nadäkta, Ekäni iŋamiken kwawak itkamäŋ ŋo yäk.
33 Assim, mandei buscá-lo de imediato, e foi bom que tenha vindo. Agora estamos todos aqui, esperando diante de Deus para ouvir a mensagem que o Senhor mandou que você nos trouxesse”.
34 — ausente —
34 Então Pedro respondeu: “Vejo claramente que Deus não mostra nenhum favoritismo.
35 — ausente —
35 Em todas as nações ele aceita aqueles que o temem e fazem o que é certo.
36 E, Anututä Isrel äma äbotken man bureni pewän ahäŋkuko unitäŋo manbiŋam in nadäk täkaŋ. Manbiŋam Täga uwä ŋode; Jesu Kristo tewän äpä man tägagämän, Anutu-kät bänep kubägän täktäk täŋo man u niwetpäŋ niwoŋärek täŋkuk. Jesu Kristo u ämawebe kuduptagänta Ekäni it yämik täyak.
36 Esta é a mensagem de boas-novas para o povo de Israel: Há paz com Deus por meio de Jesus Cristo, que é Senhor de todos.
37 Täŋpäkaŋ Galili ba Judia komeken imaka ahäŋkuko unitäŋo manbiŋam in nadäkaŋ. Jontä ämawebe ume ärutärut man yäŋahäŋpäŋ yäwet täŋkuko u mädeni-ken Jesu Nasaret komeken naniktä Galili komeken epäni yäput peŋkuk.
37 Vocês sabem o que aconteceu em toda a Judeia, começando na Galileia, depois do batismo que João proclamou.
38 Anututä kehäromi ba Munapik kireŋ imiŋirän äyäŋutpäŋ äyäŋutpäŋ ämawebe iron täŋ yämiŋtäŋ kuŋatkuk. Täŋpäŋ Anututä itkentäŋ imiŋirän äma Satantä täŋpäwak täŋ yämani u kuduptagän yäpän tägawäpäŋ yepmak täŋkukonik.
38 Sabem também que Deus ungiu Jesus de Nazaré com o Espírito Santo e com poder. Então Jesus foi por toda parte fazendo o bem e curando todos os oprimidos pelo diabo, porque Deus estava com ele.
39 Täŋirän Jerusalem yotpärare-ken ba Juda kome pähap äyäŋutpäŋ äyäŋutpäŋ imaka imaka yäŋpäŋ-täk täŋkuko u kaŋpäŋ nadäk täŋ moreŋkumäŋ.
39 “E nós somos testemunhas de tudo que ele fez em toda a Judeia e em Jerusalém, onde o mataram. Penduraram-no numa cruz,
40 Utpewä kumbuko upäŋkaŋ kepma yarä täreŋirän kepma kubäta Anututä Jesu kumbani-ken nanik yäpmäŋ akuŋkuk. Yäpmäŋ päŋaku teŋpäŋ äneŋi kwawak pewän ahäŋkuk yäk.
40 mas Deus o ressuscitou no terceiro dia e permitiu que ele fosse visto,
41 Täŋpäkaŋ ämawebe kudupken nämo ahäŋ yämik täŋkuk. Nämo, mani biŋam yäŋahäkta intäjukun iwoyäŋpäŋ nipmaŋpani nin-kengän ahäŋ nimik täŋkuk yäk. Täŋirän kumbani-ken naniktä akwänkaŋ ninä ukät ketem bok naŋpäŋ yäŋpäŋ-nadäk täk täŋkumäŋonik.
41 não por todo o povo, mas por nós que fomos escolhidos por Deus de antemão para sermos suas testemunhas. Nós fomos os que comemos e bebemos com ele depois que ele ressuscitou dos mortos.
42 Täŋpäkaŋ ämawebe wäpi biŋam yäŋahäŋpäŋ yäwetta ŋode niwetkuk; Anututä äma kubä, äma kumbani ba äma kodak irani manken yäpmäŋ danikta iwoyäŋkuko u näk yäŋ niwetkuk.
42 E ele nos mandou anunciar sua mensagem em toda parte e testemunhar que Deus o designou juiz dos vivos e dos mortos.
43 In nadäkaŋ? Ämawebe netä unitä Jesuta nadäkinik täŋpeŋ kuŋatnayäŋ täkaŋ uwä momini täga api ärut yämek. Bureni, Anututä Jesu wäpi terak wakini api peŋ yämek, profet kuduptä yäŋahäŋkuŋo ude.
43 É a respeito dele que todos os profetas dão testemunho, dizendo que todo o que nele crer receberá o perdão de seus pecados por meio de seu nome”.
44 Pitatä man ude pen yäŋ irirän Kudupi Munapiktä ämawebe mani nadäŋ itkuŋo uterak äpuk.
44 Enquanto Pedro ainda falava, o Espírito Santo desceu sobre todos que ouviam a mensagem.
45 — ausente —
45 Os discípulos judeus que acompanhavam Pedro ficaram admirados de que o dom do Espírito Santo também fosse derramado sobre os gentios,
46 — ausente —
46 pois os ouviram falar em outras línguas e louvar a Deus. Pedro perguntou:
47 Ude yäŋirä Pitatä yäŋkuk; Äbot ŋo, nintä yäpumäŋo udegän, Munapik yäpmäŋkaŋ. Unita äbot ŋo ume ärut yämikta netätä täga niniŋ bitnäwek? Nämoinik!
47 “Pode alguém se opor a que eles sejam batizados agora que, como nós, também receberam o Espírito Santo?”.
48 Ude yäwänkaŋ ämawebe u Jesu Kristo wäpi terak ärut yämiŋkuŋ. Ärut yämäkaŋ ämawebe unitä Pita iwetkuŋ; Ninkät ätu it nipmaŋkaŋ kaŋ ku yäŋ iweräwä udegän täŋkuk.
48 Então ordenou que fossem batizados em nome de Jesus Cristo. Depois, pediram que Pedro ficasse com eles alguns dias.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Atos 10, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.