Romanos 9
Biblica® Avoin Elävä uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (FIN) vs ARC
1 — ausente —
1 Em Cristo digo a verdade, não minto (dando-me testemunho a minha consciência no Espírito Santo):
2 — ausente —
2 tenho grande tristeza e contínua dor no meu coração.
3 — ausente —
3 Porque eu mesmo poderia desejar ser separado de Cristo, por amor de meus irmãos, que são meus parentes segundo a carne;
4 — ausente —
4 que são israelitas, dos quais é a adoção de filhos, e a glória, e os concertos, e a lei, e o culto, e as promessas;
5 Suuret Jumalan miehet olivat heidän isiään, ja Kristus itse oli ihmisenä syntyisin heistä – hän, joka on nyt kaiken hallitsija ja jota me Jumalana ylistämme ikuisesti.
5 dos quais são os pais, e dos quais é Cristo, segundo a carne, o qual é sobre todos, Deus bendito eternamente. Amém!
6 Eivätkö Jumalan juutalaisille antamat lupaukset sitten ole toteutuneet? Kyllä ovat! Kuuluvathan hänen lupauksensa niille, jotka uskoen ne omistavat. Ja vain sellaiset ihmiset ovatkin todella hänen kansaansa. He ovat oikeita juutalaisia.
6 Não que a palavra de Deus haja faltado, porque nem todos os que são de Israel são israelitas;
7 Ei pelkästään se, että juutalaiset polveutuvat Aabrahamista, tee heistä oikeita Aabrahamin jälkeläisiä. Raamattu sanoo, että lupaukset koskevat vain Aabrahamin poikaa Iisakia ja Iisakin jälkeläisiä, vaikka Aabrahamilla oli muitakin lapsia.
7 nem por serem descendência de Abraão são todos filhos; mas: Em Isaque será chamada a tua descendência.
8 Kaikki Aabrahamin lapset eivät siis ole Jumalan lapsia, vaan ainoastaan ne, jotka uskovat siihen lupaukseen pelastuksesta, jonka Jumala antoi Aabrahamille.
8 Isto é, não são os filhos da carne que são filhos de Deus, mas os filhos da promessa são contados como descendência.
9 Jumala lupasi: »Ensi vuonna minä annan sinulle ja Saaralle pojan.»
9 Porque a palavra da promessa é esta: Por este tempo virei, e Sara terá um filho.
10 — ausente —
10 E não somente esta, mas também Rebeca, quando concebeu de um, de Isaque, nosso pai;
11 — ausente —
11 porque, não tendo eles ainda nascido, nem tendo feito bem ou mal (para que o propósito de Deus, segundo a eleição, ficasse firme, não por causa das obras, mas por aquele que chama),
12 — ausente —
12 foi-lhe dito a ela: O maior servirá o menor.
13 — ausente —
13 Como está escrito: Amei Jacó e aborreci Esaú.
14 Oliko Jumala näin tehdessään epäoikeudenmukainen? Ei tietenkään!
14 Que diremos, pois? Que há injustiça da parte de Deus? De maneira nenhuma!
15 Olihan Jumala sanonut Moosekselle: »Jos haluan osoittaa hyvyyttäni jollekulle, myös teen sen. Ja minä armahdan kenet haluan.»
15 Pois diz a Moisés: Compadecer-me-ei de quem me compadecer e terei misericórdia de quem eu tiver misericórdia.
16 Ei tämä riipu ihmisen tahdosta eikä toiminnasta, vaan Jumalan armosta.
16 Assim, pois, isto não depende do que quer, nem do que corre, mas de Deus, que se compadece.
17 Faarao, Egyptin kuningas, oli tästä hyvänä esimerkkinä. Jumala sanoi antaneensa hänelle Egyptin juuri sitä varten, että Jumalan pelottava voima tulisi näkyviin hänen valtansa rinnalla. Näin Jumalan nimi tulisi kunniaan koko maailmassa.
17 Porque diz a Escritura a Faraó: Para isto mesmo te levantei, para em ti mostrar o meu poder e para que o meu nome seja anunciado em toda a terra.
18 Jumala osoittaa hyvyyttään joillekin ihmisille vain siksi, että hän haluaa sen tehdä, ja jotkut taas hän paaduttaa ja tekee tottelemattomiksi.
18 Logo, pois, compadece-se de quem quer e endurece a quem quer.
19 Miksi Jumala sitten syyttää heitä siitä, että he eivät kuuntele? Eivätkö he ole tehneet vain sitä, minkä hän on pannut heidät tekemään?
19 Dir-me-ás, então: Por que se queixa ele ainda? Porquanto, quem resiste à sua vontade?
20 Älkää sanoko niin! Kuka teistä pystyy arvostelemaan Jumalaa? Sanoisiko työ tekijälleen: »Miksi teit minusta tällaisen?»
20 Mas, ó homem, quem és tu, que a Deus replicas? Porventura, a coisa formada dirá ao que a formou: Por que me fizeste assim?
21 Kun ihminen tekee saviruukkuja, eikö hänellä ole oikeutta muotoilla samasta savimöykystä sekä kauniita koriste-esineitä että vaatimattomia jätekulhoja?
21 Ou não tem o oleiro poder sobre o barro, para da mesma massa fazer um vaso para honra e outro para desonra?
22 Eikö Jumalalla ole täyttä oikeutta osoittaa voimaansa ja vihastumistaan niitä kohtaan, jotka eivät kelpaa muuhun kuin hävitettäviksi – niitä, joille hän on jo kauan osoittanut kärsivällisyyttään?
22 E que direis se Deus, querendo mostrar a sua ira e dar a conhecer o seu poder, suportou com muita paciência os vasos da ira, preparados para perdição,
23 — ausente —
23 para que também desse a conhecer as riquezas da sua glória nos vasos de misericórdia, que para glória já dantes preparou,
24 — ausente —
24 os quais somos nós, a quem também chamou, não só dentre os judeus, mas também dentre os gentios?
25 Muistatteko, mitä Hoosean kirjassa sanotaan? Siinä Jumala ilmoittaa, että hän etsii itselleen lapsia muista kansoista, jotka eivät kuulu hänen juutalaiseen perheeseensä, ja hän rakastaa heitä, vaikka kukaan ei ole aikaisemmin heitä rakastanut.
25 Como também diz em Oseias: Chamarei meu povo ao que não era meu povo; e amada, à que não era amada.
26 Pakanoita, joista sanottiin kerran: »Te ette ole minun kansaani», tullaan kutsumaan »elävän Jumalan lapsiksi».
26 E sucederá que no lugar em que lhes foi dito: Vós não sois meu povo, aí serão chamados filhos do Deus vivo.
27 Profeetta Jesaja huudahti juutalaisista puhuessaan, että vaikka heitä olisi miten paljon tahansa, vain pieni osa heistä pelastuu kerran.
27 Também Isaías clamava acerca de Israel: Ainda que o número dos filhos de Israel seja como a areia do mar, o remanescente é que será salvo.
28 »Sillä Herra panee tuomionsa täytäntöön maan päällä. Äkkiä ja peruuttamattomasti hän tuomitsee.»
28 Porque o Senhor executará a sua palavra sobre a terra, completando-a e abreviando-a.
29 Toisessa paikassa Jesaja sanoo, että jollei Jumala armahtaisi juutalaisia, he kaikki tuhoutuisivat – jokainen heistä, aivan niin kuin jokainen Sodoman ja Gomorran kaupunkien asukas tuhoutui.
29 E como antes disse Isaías: Se o Senhor dos Exércitos nos não deixara descendência, teríamos sido feitos como Sodoma e seríamos semelhantes a Gomorra.
30 Mitä siis sanomme tästä kaikesta? Vaikka pakanat eivät edes yrittäneet kelvata Jumalalle, hän hyväksyy heidät, koska he uskovat Kristuksen kuolleen heidän puolestaan.
30 Que diremos, pois? Que os gentios, que não buscavam a justiça, alcançaram a justiça? Sim, mas a justiça que é pela fé.
31 Mutta juutalaiset, jotka ovat yrittäneet kaikin voimin päästä oikeaan Jumala-suhteeseen lakia noudattamalla, eivät ole siihen päässeet.
31 Mas Israel, que buscava a lei da justiça, não chegou à lei da justiça.
32 Miksi eivät? Siksi, että he yrittivät pelastua täyttämällä lain ja olemalla hyviä ihmisiä sen sijaan, että olisivat uskon varassa olleet riippuvaisia Jumalasta. He kompastuivat siihen kiveen,
32 Por quê? Porque não foi pela fé, mas como que pelas obras da lei. Tropeçaram na pedra de tropeço,
33 josta Jumala varoitti heitä sanoessaan Raamatussa: »Minä olen pannut juutalaisten polulle kiven (Jeesuksen), johon monet kompastuvat. Mutta ne, jotka uskovat häneen, eivät pety.»
33 como está escrito: Eis que eu ponho em Sião uma pedra de tropeço e uma rocha de escândalo; e todo aquele que crer nela não será confundido.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Romanos 9, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.