Atos 27
Biblica® Avoin Elävä uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (FIN) vs NAA
1 Kaikki oli viimein kunnossa Italian-matkaamme varten. Paavali ja muutama muu vanki joutuivat Juliuksen, keisarillisen joukko-osaston päällikön, valvontaan.
1 Quando foi decidido que devíamos navegar para a Itália, entregaram Paulo e alguns outros presos a um centurião chamado Júlio, do Batalhão Imperial.
2 Lähdimme purjehtimaan kreikkalaisella laivalla, jonka oli tarkoitus pysähtyä useissa Vähän-Aasian satamissa. Mukanamme oli myös kreikkalainen Aristarkus Tessalonikasta.
2 Embarcando num navio de Adramítio, que estava de partida para costear a província da Ásia, fizemo-nos ao mar, indo conosco Aristarco, um macedônio de Tessalônica.
3 Pysähdyimme seuraavana päivänä Siidonissa. Julius oli Paavalille hyvin ystävällinen ja antoi hänen mennä maihin tapaamaan ystäviä ja nauttimaan heidän vieraanvaraisuudestaan.
3 No dia seguinte, chegamos a Sidom. Júlio, tratando Paulo com humanidade, permitiu que ele fosse ver os amigos e obter assistência.
4 Lähdettyämme taas merelle purjehdimme vastatuulen takia Kyproksen pohjoispuolelta saaren ja mantereen välistä.
4 Partindo dali, navegamos ao abrigo da ilha de Chipre, porque os ventos eram contrários.
5 Ohitimme Kilikian ja Pamfylian rannikot ja laskimme maihin Lykian Myraan.
5 E, tendo atravessado o mar ao longo da Cilícia e Panfília, chegamos a Mirra, na Lícia.
6 Päällikkömme huomasi siellä aleksandrialaisen laivan, joka oli menossa Italiaan, ja siirryimme siihen.
6 Nesse porto, o centurião encontrou um navio de Alexandria, que estava de partida para a Itália, e nos fez embarcar nele.
7 Purjehtiminen oli seuraavina päivinä vaivalloista. Pääsimme lopulta Knidoksen kohdalle, mutta koska tuuli oli käynyt todella kovaksi, jatkoimme matkaa Salmonen niemen ohi Kreetan suojiin.
7 Navegando vagarosamente muitos dias, foi com dificuldade que chegamos às imediações de Cnido. Não nos sendo permitido prosseguir, por causa do vento contrário, navegamos ao abrigo de Creta, na altura de Salmona.
8 Etenimme hitaasti sen rannikkoa pitkin ja tulimme Lasaian kaupungin lähellä sijaitsevaan paikkaan, jonka nimi oli Kauniit satamat.
8 Costeando a ilha com dificuldade, chegamos a um lugar chamado Bons Portos, perto do qual estava a cidade de Laseia.
9 Jäimme sinne moneksi päiväksi. Sää alkoi käydä pitkille merimatkoille vaaralliseksi, koska oli jo myöhäissyksy. Paavali huomautti tästä laivan miehistölle.
9 Depois de muito tempo, tendo-se tornado a navegação perigosa, e já passado o tempo do Dia do Jejum, Paulo os aconselhou,
10 »Kuulkaa, on varmasti vaarallista jatkaa nyt matkaa. Voimme joutua haaksirikkoon, ja meiltä menee sekä laiva että lasti – ehkä vielä henkikin», hän sanoi.
10 dizendo: — Senhores, vejo que a viagem vai ser trabalhosa, com dano e muito prejuízo, não só da carga e do navio, mas também da nossa vida.
11 Vangeista vastaava upseeri uskoi kuitenkin laivanvarustajaa ja kapteenia enemmän kuin Paavalia.
11 Porém o centurião dava mais crédito ao piloto e ao mestre do navio do que ao que Paulo dizia.
12 Koska olimme avosatamassa, jossa talvehtiminen olisi hankalaa, useimmat halusivat lähteä yrittämään Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan. Se oli avoin vain lounaaseen ja luoteeseen.
12 Não sendo o porto próprio para invernar, a maioria deles era de opinião que deviam partir dali, para ver se podiam chegar a Fenice e aí passar o inverno, visto ser um porto de Creta, que olha para o noroeste e para o sudoeste.
13 Alkoi juuri sopivasti tuulla etelästä, ja suunnitelman toteuttaminen näytti mahdolliselta. Ankkuri nostettiin, ja lähdettiin purjehtimaan pitkin rannikkoa.
13 Soprando brandamente o vento sul, e pensando eles ter alcançado o que desejavam, levantaram âncora e foram costeando mais de perto a ilha de Creta.
14 — ausente —
14 Entretanto, não muito depois, desencadeou-se, do lado da ilha, um tufão de vento, chamado Euroaquilão.
15 — ausente —
15 O navio foi arrastado com violência e, sem poder resistir ao vento, cessamos a manobra e nos fomos deixando levar.
16 Pienen Klauda-nimisen saaren suojissa onnistuimme töin tuskin kiskomaan turvaan pelastusveneen, jota olimme siihen asti hinanneet perässämme.
16 Passando ao abrigo de uma ilhota chamada Cauda, com dificuldade conseguimos recolher o bote.
17 Sen jälkeen laivan ympärille sidottiin köysiä. Merimiehet pelkäsivät, että ajautuisimme Afrikan rannikon hiekkasärkille, ja laskivat purjeet. Ajelehdimme tuulessa päämäärättömästi.
17 Tendo içado o bote, os marinheiros usaram de todos os meios para reforçar o navio com cabos de segurança. E, temendo que fossem encalhar nos bancos de areia de Sirte, desceram as velas e foram à deriva.
18 Kun merenkäynti yhä yltyi, miehistö heitti seuraavana päivänä lastin yli laidan,
18 Açoitados severamente pela tormenta, no dia seguinte começaram a jogar a carga no mar.
19 ja kolmantena päivänä heitimme yhteisvoimin kaiken irtaimen mereen.
19 E, no terceiro dia, nós mesmos, com as próprias mãos, lançamos ao mar a armação do navio.
20 Kauhea myrsky raivosi vuorokausikaupalla, ja kun meillä ei ollut aavistustakaan, missäpäin olimme, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä.
20 E, não aparecendo, havia já alguns dias, nem sol nem estrelas, caindo sobre nós grande tempestade, dissipou-se, afinal, toda a esperança de salvamento.
21 Moneen päivään ei ollut syöty mitään. Lopulta Paavali kutsui miehistön kokoon ja sanoi: »Jos olisitte uskoneet minua ja jääneet Kreetaan, olisitte säästyneet tältä vahingolta.
21 Havendo todos estado muito tempo sem comer, Paulo, pondo-se em pé no meio deles, disse: — Senhores, na verdade, era preciso terem-me atendido e não partir de Creta, para evitar este dano e perda.
22 Mutta älkää hätäilkö! Kukaan meistä ei huku, vaikka laiva uppoaakin.
22 Mas agora aconselho que tenham coragem, porque nenhuma vida se perderá, mas somente o navio.
23 Viime yönä Jumalani, jota palvelen, lähetti enkelinsä
23 Porque, esta mesma noite, um anjo do Deus a quem pertenço e a quem sirvo, esteve comigo,
24 sanomaan minulle: ’Älä pelkää, Paavali, sinä pääset perille keisarin luo! Jumala on myös kuullut rukouksesi ja pelastaa kaikki matkatoverisi.’
24 dizendo: “Paulo, não tenha medo! É preciso que você compareça diante de César, e eis que Deus, por sua graça, lhe deu todos os que navegam com você.”
25 Älkää siis ollenkaan pelätkö! Uskon Jumalaa, ja varmasti käy niin kuin hän on sanonut.
25 Portanto, senhores, tenham coragem! Pois eu confio em Deus que tudo vai acontecer conforme me foi dito.
26 Mutta aallot heittävät laivan ilmeisesti jonkin saaren rantaan.»
26 Porém é necessário que sejamos arrastados para alguma ilha.
27 Tuli neljästoista yömme myrskyn kourissa Välimerellä. Puolenyön aikaan merimiehistä alkoi tuntua, että lähestyimme maata.
27 Quando chegou a décima quarta noite, sendo nós batidos de um lado para outro no mar Adriático, por volta da meia-noite os marinheiros pressentiram que se aproximavam de alguma terra.
28 He luotasivat ja totesivat, että syvyys oli neljäkymmentä metriä. Vähän ajan kuluttua se oli vain kolmekymmentä metriä.
28 E, lançando a sonda, viram que a profundidade era de trinta e seis metros. Passando um pouco mais adiante, tornando a lançar a sonda, viram que a profundidade era de vinte e sete metros.
29 Laiva siis lähestyi rantaa koko ajan. Merimiehet pelkäsivät kareja ja laskivat perästä neljä ankkuria. Aamun valkenemista odotettiin hartaasti.
29 E, receosos de que fôssemos atirados contra lugares rochosos, lançaram da popa quatro âncoras e oravam para que rompesse o dia.
30 Muutamat merimiehet aikoivat lähteä laivasta ja irrottivat pelastusveneen laskeakseen muka keulasta ankkureita mereen.
30 Nisto os marinheiros tentaram escapar do navio. Arriaram o bote no mar, a pretexto de que iam largar âncoras da proa.
31 Paavali sanoi silloin päällikölle ja sotilaille: »Jos yksikin lähtee, kuolette kaikki.»
31 Paulo disse ao centurião e aos soldados: — Se estes não permanecerem a bordo, vocês não poderão se salvar.
32 Sotilaat hakkasivat veneen köydet poikki ja päästivät sen menemään.
32 Então os soldados cortaram os cabos do bote e o deixaram afastar-se.
33 Aamuyöllä Paavali kehotti kaikkia syömään. »Ettehän ole kahteen viikkoon syöneet mitään», hän totesi.
33 Enquanto amanhecia, Paulo rogava a todos que se alimentassem, dizendo: — Hoje é o décimo quarto dia em que, esperando, vocês estão sem comer, não tendo provado nada.
34 »Nyt tarvitsemme voimaa. Hiuskarvakaan ei katoa päästänne.»
34 Por isso peço que comam alguma coisa, pois disto depende a sobrevivência de vocês. Porque nenhum de vocês perderá nem mesmo um fio de cabelo.
35 Sitten hän otti leipäpalasen, kiitti kaikkien nähden Jumalaa ja rupesi syömään.
35 Tendo dito isto, pegando um pão, deu graças a Deus na presença de todos e, depois de o partir, começou a comer.
36 Muillekin tuli äkkiä parempi olo ja he rupesivat syömään.
36 Todos ficaram mais animados e se puseram também a comer.
37 Meitä oli kaikkiaan 276 henkeä.
37 Estávamos no navio duzentas e setenta e seis pessoas ao todo.
38 Syönnin jälkeen alusta kevennettiin vielä heittämällä vilja mereen.
38 Refeitos com a comida, aliviaram o navio, jogando o trigo no mar.
39 Kun päivä vaikeni, he näkivät oudon rannikon. Siinä oli lahdenpoukama, johon laiva päätettiin yrittää ohjata.
39 Quando amanheceu, não reconheceram a terra, mas avistaram uma enseada, onde havia uma praia. Então consultaram entre si se não podiam encalhar ali o navio.
40 Ankkurit hakattiin poikki ja jätettiin mereen. Peräsimet irrotettiin, keulapurje nostettiin ja laivaa ohjattiin kohti rantaa.
40 Cortando os cabos das âncoras, deixaram que ficassem no mar. Soltaram também as amarras do leme. E, alçando a vela de proa ao vento, dirigiram-se para a praia.
41 Mutta laiva joutui vedenalaiselle karikolle ja juuttui keulastaan kiinni. Peräpuoli alkoi hajota aallokossa.
41 Dando, porém, num lugar onde duas correntes se encontravam, encalharam ali o navio; a proa encravou-se e ficou imóvel, mas a popa se despedaçava pela violência das ondas.
42 Sotilaat halusivat tappaa vangit, etteivät he pääsisi uimalla karkuun.
42 O parecer dos soldados era que os presos deviam ser mortos, para que nenhum deles fugisse nadando.
43 Päällikkö halusi säästää Paavalin ja kielsi sotilaita toteuttamasta suunnitelmaansa. Hän käski uimataitoisten hypätä ensin veteen ja lähteä maihin
43 Mas o centurião, querendo salvar Paulo, impediu-os de fazer isso. Ordenou que os que soubessem nadar fossem os primeiros a lançar-se ao mar e alcançar a terra.
44 ja muiden käyttää apunaan lautoja ja laivankappaleita. Tällä tavoin kaikki pääsivät turvaan.
44 Quanto aos demais, que se salvassem, uns, em tábuas, e outros, em destroços do navio. E foi assim que todos se salvaram em terra.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Atos 27, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.