2 Coríntios 7
Biblica® Avoin Elävä uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (FIN) vs VC
1 Ystävät, näin paljon meille on luvattu! Siksi on ruumiimme ja henkemme tultava puhtaaksi ja siksi meidän on elettävä Jumalaa kunnioittaen ja annettava itsemme kokonaan hänelle.
1 Depositários de tais promessas, caríssimos, purifiquemo-nos de toda imundície da carne e do espírito, realizando plenamente nossa santificação no temor de Deus.
2 Älkää sulkeko meiltä sydäntänne, sillä eihän kukaan teistä ole kärsinyt vääryyttä meidän taholtamme. Ketään ei ole johdettu harhaan. Emme ole pettäneet ketään emmekä tavoitelleet hyötyä kenenkään kustannuksella.
2 Acolhei-nos dentro do vosso coração. A ninguém temos ofendido, a ninguém temos arruinado, a ninguém temos enganado.
3 En tahdo tällä moittia teitä, sillä kuten tiedätte, olette aina sydämessäni ja elän ja kuolen kanssanne.
3 Não vos digo isto por vos condenar, pois já vos declaramos que estais em nosso coração, conosco unidos na morte e unidos na vida.
4 Luotan teihin täysin ja olen teistä ylpeä. Rohkaistun ajatellessani teitä ja saan tuntea iloa kärsimysten keskellä.
4 Tenho grande confiança em vós. Grande é o motivo de me gloriar de vós. Estou cheio de consolação, transbordo de gozo em todas as nossas tribulações.
5 Kun tulimme Makedoniaan, meillä ei ollut hetkenkään lepoa. Oli sekä ulkonaisia että sisäisiä vaikeuksia: taisteluja ja pelkoa.
5 De fato, à nossa chegada em Macedônia, nenhum repouso teve o nosso corpo. Eram aflições de todos os lados, combates por fora, temores por dentro.
6 Jumala, joka rohkaisee masentuneita, virkisti meitä sitten lähettämällä Tiituksen luoksemme.
6 Deus, porém, que consola os humildes, confortou-nos com a chegada de Tito;
7 Iloa ei tuottanut vain hänen tulonsa, vaan myös uutiset hänen käynnistään teidän luonanne. Hän kertoi, miten kovasti odotitte tuloani ja miten pahoillanne olitte välillemme tulleesta säröstä. Olin rakkaudestanne äärettömän iloinen!
7 e não somente com a sua chegada, mas também com a consolação que ele recebeu de vós. Ele nos contou o vosso ardor, as vossas lágrimas, a vossa solicitude por mim, de modo que ainda mais me regozijei.
8 Enää en ole pahoillani, että lähetin teille sen kirjeen, vaikka jonkin aikaa kaduinkin sitä. Se teki teidät varmasti hyvin onnettomiksi, mutta vain hetkeksi.
8 Se minha carta vos penalizou, não me arrependo. Se a princípio o senti {porque vejo que, ao menos por um momento, essa carta vos penalizou},
9 Nyt olen iloinen, että lähetin sen, koska tuska sai teidät kääntymään Jumalan puoleen. Se oli tarpeellista murhetta, sellaista, jota Jumala haluaakin lapsillaan olevan. Minun ei enää tarvitse olla ankara, kun tulen sinne.
9 agora me alegro, não porque fostes entristecidos, mas porque esta tristeza vos levou à penitência. Pois fostes entristecidos segundo Deus, de modo que nenhum dano sofrestes de nossa parte.
10 Näin Jumala käyttää joskus murhetta hyväkseen, kun hän haluaa auttaa meitä kääntymään synnistä ja etsimään ikuista elämää. Meidän ei pitäisi koskaan valittaa, kun hän toimii näin. Ihminen, joka ei usko Kristukseen, joutuu myös elämässään suremaan, mutta se ei ole oikean katumuksen aiheuttamaa eikä päästä häntä ikuisesta kuolemasta.
10 De fato, a tristeza segundo Deus produz um arrependimento salutar de que ninguém se arrepende, enquanto a tristeza do mundo produz a morte.
11 Huomaatteko, miten paljon hyvää tuo Jumalalta tullut murhe sai aikaan? Ette enää suhtautuneet tilanteeseen vähätellen, vaan pyritte pääsemään eroon synnistä, josta teille kirjoitin. Pelästyitte tapahtunutta ja toivoitte, että tulisin auttamaan teitä. Kävitte ongelmaan käsiksi ja selvititte sen. Olette tehneet voitavanne.
11 Vede, pois, que solicitude operou em vós a tristeza segundo Deus! Muito mais: que excusas! Que indignação! Que temor! Que ardor! Que zelo! Que severidade! Mostrastes em tudo que não tínheis culpa neste assunto.
12 Kirjoitin teille sillä tavoin ennen muuta siksi, että teillä olisi tilaisuus osoittaa, kuinka paljon kuitenkin meistä välitätte. En kirjeessäni halunnut niinkään puuttua vääryyttä kärsineen ja vääryyttä tehneen väliseen asiaan.
12 Portanto, se vos escrevi, não o fiz por causa daquele que cometeu a ofensa, nem por causa do ofendido; foi para que se manifestasse a vossa dedicação por mim diante de Deus.
13 Rakkautenne rohkaisi meitä, mutta sen lisäksi tulimme hyvin onnellisiksi nähdessämme, että Tiitus oli niin iloinen ja virkistynyt siellä käynnistään.
13 Eis o que nos tem consolado. Mas, acima desta consolação, o que nos deixou sobremaneira contentes foi a alegria de Tito, cujo coração tranqüilizastes.
14 Ennen kuin hän lähti matkaan kerroin hänelle, miten ylpeä olen teistä, eikä hänen tarvinnut pettyä teihin. Olen aina puhunut teille totta, enkä myöskään teitä Tiitukselle väärin kehunut.
14 Se me gloriei de vós em presença dele, não fui envergonhado. Pois, assim como tudo o que vos temos dito foi conforme a verdade, assim também o louvor que de vós fizemos a Tito demonstrou-se verdadeiro.
15 Hän on syvästi kiintynyt teihin; hän muistaa, miten vakavina kuuntelitte häntä ja miten vilpittömästi häneen suhtauduitte.
15 A sua afeição por vós é cada vez maior, quando se lembra da obediência que todos vós lhe testemunhastes, de como o recebestes com respeito e deferência.
16 Olen todella iloinen, kun tiedän, että välimme ovat jälleen kunnossa ja voin täysin luottaa teihin.
16 Alegro-me por poder contar convosco em tudo.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar 2 Coríntios 7, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.